SustAgeable tutkii väestön ikääntymisen merkitystä ja seurauksia hyvinvointivaltion taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Konsortiomme etsii ratkaisuja haasteisiin, joita heikkenevä huoltosuhde tuo nykyisen hyvinvointivaltion kestävyydelle, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeet kasvavat, eläkeläisten määrän lisääntyy ja työikäisen väestön osuus pienenee.
Julkiset menot ovat kasvaneet Suomessa 2000-luvulla etenkin siksi, että vanhuuteen liittyvät menot, erityisesti eläkemenot, ovat kasvaneet jyrkästi. Heikentynyt huoltosuhde haastaa nykyisen hyvinvointivaltion taloudellisen kestävyyden, sillä sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa, eläkeläisten määrä lisääntyy ja työikäisen väestön osuus pienenee. Nämä kehityskulut vaihtelevat alueittain maahanmuuton, kaupungistumisen ja nykyisen ikärakenteen mukaan.
Julkisen talouden kestävyyden haasteet vaarantavat nykyiset etuusjärjestelmät ja julkiset palvelut, mikä herättää samanaikaisesti huolen sosiaalisen kestävyyden heikkenemisestä ja eriarvoisuuden lisääntymisestä. Yksi merkittävä tutkimuskonsortiomme tavoite on löytää keinoja, joilla voidaan suojella ja edistää väestön hyvinvointia sekä samalla palauttaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan kestävyys.
Haluamme hankkeessa nostaa sosiaalisen kestävyyden taloudellisten mittareiden rinnalle päätöksentekoon. Valttinamme on laaja-alainen näkökulma, joka mahdollistaa ratkaisujen etsimisen kattavasti ja innovatiivisesti.
Hankkeen johtaja Maria Vaalavuo, THL
Päätavoitteenamme on tutkia väestön ikääntymisen merkitystä ja seurauksia hyvinvointivaltion taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Tutkimme taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden välisiä synergioita ja ristiriitoja. Lähtökohtamme on, että sosiaalinen kestävyys ansaitsee päätöksenteossa yhtäläisen aseman taloudellisen kestävyyden rinnalla. Vaikka ekologinen kestävyys ei ole tutkimuksemme keskiössä, etsimme ratkaisuja planetaaristen rajojen ja luonnon kantokyvyn puitteissa. Konsortiomme koostuu viidestä tutkimuksellisesta työpaketista ja tiiviistä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta.
Johdonmukainen käsitys kestävyydestä väestön ikääntymisen yhteydessä
– Työmme perustuu olemassa olevaan taloustieteelliseen, sosiologiseen ja sosiaalipoliittiseen tutkimukseen ja teorioihin, jotka koskevat hyvinvointia ja siihen liittyvää eriarvoisuutta, kertoo Maria Vaalavuo, joka myös johtaa hyvinvoinnin jakautumiseen liittyvää työpakettia. Lisäksi työpaketissa pyritään ymmärtämään väestön omia näkemyksiä hyvinvoinnista ja siitä, miten hyvinvointia voidaan monipuolisesti tukea.
Emme tukeudu pelkästään tavanomaisiin taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin, kuten kotitalouden tuloihin, vaan laajennamme sosiaalipoliittista keskustelua koskemaan myös muita, esimerkiksi koetun hyvinvoinnin, ulottuvuuksia. Koettu hyvinvointi vaihtelee ikäryhmittäin.
Työpaketin merkittävin tehtävä on koota yhteen koko konsortiossa tehtävää tutkimusta ja tuloksia ja luoda yhtenäistä ymmärrystä taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden käsitteistä ja niiden välisestä suhteesta väestön ikääntymisen kontekstissa.
Lähdemme ajatuksesta, että sosiaalinen kestävyys pitää sisällään
1) perustarpeiden tyydyttämisen
2) hyvinvoinnin ja resurssien reilun jakaantumisen yhteiskunnassa
3) sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden
4) sosiaalisen koheesion.
Hankkeen aikana sosiaalisen kestävyyden käsitettä on tarkoitus määrittää tarkemmin ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin soveltuen. Prosessissa käytetään yhteiskehittämisen keinoja, mikä jo itsessään voidaan nähdä tärkeäksi menetelmäksi sosiaalisen kestävyyden saavuttamisessa.
Miten työuria voitaisiin pidentää ilman sosiaaliselle kestävyydelle koituvia kielteisiä seurauksia?
Työurat-työpaketissa tutkitaan työurien pidentämistä ja eläkkeelle siirtymisen lykkäämistä. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmää uudistamalla voitaisiin pidentää työuria ilman sosiaaliselle kestävyydelle koituvia kielteisiä seurauksia, kuten lisääntyvää köyhyyttä.
– Työuran pituuteen vaikuttavat sekä henkilökohtaiset tekijät, kuten työkyky ja motivaatio, mutta myös institutionaaliset tekijät, kuten taloudelliset kannustimet ja eläkkeiden myöntökriteerit. Lisäksi eläköitymiseen liittyvät yhteiskunnalliset normit ohjaavat ihmisten käyttäytymistä, sanoo työpaketista vastaava Tomi Kyyrä VATT:sta.
– Myös työnantajien toimilla ja suhtautumisella ikääntyviin työntekijöihin on keskeinen rooli. Eläketurvakeskuksen vasta julkaistun tutkimuksen mukaan suhtautuminen vanhempiin työntekijöihin on aikaisempaa myönteisempää, valottaa tutkija Noora Järnefelt Eläketurvakeskuksesta.
Huoltosuhteen heikkenemisen aiheuttamiin ongelmiin on jo osittain varauduttu, sillä eläkejärjestelmää on uudistettu moneen otteeseen viime vuosikymmenten aikana. Useimmat varhaiseläkereitit on lakkautettu, ja eläkkeiden taso ja vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteeseen. Ajatus on, että elinajan pidentyessä ja terveiden elinvuosien lisääntyessä on työskenneltävä entistä pidempään saavuttaakseen tietyn eläketason. Vuodesta 1997 eläkkeellesiirtymisiän odote on sekä 25- että 50-vuotiailla noussut lähes 3,5 vuotta.
työeläkejärjestelmässä
vuonna 2021. https://www.etk.fi/wp-content/uploads/2022/02/elakkeellesiirtymisika-tyoelakejarjestelmassa-vuonna-2021.pdf
Vaikka eläkeuudistukset ovat parantaneet järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä merkittävästi, automaattiset vakauttajat eivät nykymuodossaan riitä kompensoimaan elinajan pidentymisen vaikutuksia. Alhainen syntyvyys kärjistää rahoitusongelmaa entisestään.
Eläkejärjestelmän rahoitus ei siis ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä.
Kivuttomin vaihtoehto olisi, jos ikääntyneiden työllisyys jatkaisi kohentumistaan kohti muiden Pohjoismaiden tasoa ja eläkkeelle siirtyminen lykkääntyisi entisestään. Haasteena on löytää keinot, joilla tähän päästään ilman negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja eriarvoisuuteen. Näitä keinoja tutkimme monipuolisesti.
Maahanmuutto ja Suomen sisäinen muuttoliike muokkaavat väestön ikääntymiseen liittyviä taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden haasteita
Muuttoliikkeen suorat vaikutukset kohdistuvat pääasiassa taloudellisesti aktiiviseen tai työikäiseen väestöön. Maahanmuutto voi lieventää tai vahvistaa ikääntymisen vaikutuksia demografiseen ja taloudelliseen huoltosuhteeseen. Maan sisäiset muutot puolestaan vaikuttavat alueellisiin eroihin ikääntymisen haasteissa.
Keskitymme Muuttoliike-työpaketissa työikäiseen väestöön liittyvään potentiaaliin ja siihen vaikuttaviin politiikkoihin, mutta analysoimme myös ikääntyvän väestön kasvavaa etnistä monimuotoisuutta.
– Tutkimme maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä kansallisella tasolla erityisesti työllisyyden ja tulojen kehityksen näkökulmasta. Lisäksi tutkimme ikääntymisen paikallisten trendien vaihtelua, muuttoliikkeen vaikutuksia trendeihin ja kuntien ja kotitalouksien saamien tulonsiirtojen vaikutuksia maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Yhteisenä tavoitteena on lisätä tieteellistä näyttöä muuttoliikkeen merkityksestä ikääntymiseen liittyviin sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden haasteisiin vastaamisessa, avaa työpaketin johtaja Timo Kauppinen THL:stä.
Hoivaan liittyvät kysymykset nousevat keskeisiksi, kun väestö ikääntyy
Hoiva-työpaketti pureutuu erityisesti hoivaan liittyviin vastuisiin, hoivan kustannuksiin ikääntyneille ja heidän perheilleen sekä siihen, miten erilaiset politiikat muokkaavat niitä.
– Aiempi tutkimus osoittaa, että yksilöiden työllisyys, eläkkeelle jääminen ja hoivan organisointi pitkälti noudattavat niin sanottuja sukupolvi- ja sukupuolisopimuksia. Esimerkki sukupolvisopimuksesta on se, että nuoremmat sukupolvet työllään ja maksamillaan veroilla kattavat vanhempien sukupolvien eläkkeitä ja hoivan kustannuksia. Tutkimme, millaisiin sukupuoli- ja sukupolvisopimuksiin suomalainen järjestelmä nojaa ja mitä hoiva sitä tarvitseville ikääntyneille maksaa sekä miten hoivan kustannuksia katetaan, kertoo työpaketista vastaava Minna Zechner Helsingin yliopistosta.
Vaikka lainsäädännön mukaan vanhushoiva on Suomessa julkista vastuuta, on läheisten antama omaishoiva tai informaali hoiva keskeisin hoivan lähde. Noin 13 prosenttia suomalaisista auttaa tai hoivaa jotakuta aikuista viikoittain.
Informaalin hoivan määrää ja osuutta hoivasta on vaikea arvioida, mutta vielä vähemmän tiedetään siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville, omaisiaan hoivaaville ja muille läheisille. Miehiä pitkäikäisemmät naiset ovat useammin omaishoitajia. Naisilla on myös miehiä matalammat eläkkeet ja suurempi köyhyysriski, ja vaarana on, että jopa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen kattaminen on hankalaa.
Keräämme haastatteluaineistoa siitä, millaisia kustannuksia ikääntyneet ja heidän läheisensä määrittävät hoivan tarpeen aikaansaamiksi. Esimerkiksi apuvälineet, kodin muutostyöt, erityisruoat tai vaikka siivouspalvelu ja kampaajan tilaaminen kotiin voivat olla hoivan tarpeen synnyttämiä kustannuksia. Tavoitteena on selvittää, millaisia kuluja hoivasta syntyy, kenelle ja miten niitä katetaan ja mitä tehdään, ellei niitä saada katettua. Näin saadaan tarkasteltua yksilötasolla hoivan taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä.
Terveyden edistämisen ja pitkäaikaishoidon kustannusten nousua tulee lieventää oikeudenmukaisilla tavoilla
Sosiaali- ja terveydenhuollon menot -työpaketissa tutkimme väestön ikääntymisen vaikutuksia sote-menoihin alueellisesti ja koko maan tasolla Suomessa. Väestön ikääntymisen odotetaan lisäävän terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menoja, mikä vaarantaa järjestelmän taloudellisen kestävyyden Suomessa sekä kansallisesti että paikallisesti.
Väestön ikääntymisestä johtuen terveydenhuoltomenojen BKT-osuuden ennustetaan kasvavan Suomessa 6,1 prosentista 7,0 prosenttiin vuodesta 2019 vuoteen 2070 mennessä (European Commission 2021). Prosentuaalisesti tarkastellen ennustettu terveydenhuollon menojen BKT-osuuden kasvu on likipitäen yhtä suurta kuin EU-maissa keskimäärin. Pitkäaikaishoidon menojen kasvu on tätäkin suurempaa: menojen BKT-osuuden odotetaan kasvavan Suomessa 2 prosentista noin 4,1 prosenttiin ajanjaksolla 2019–2070.
Odotettu kasvu pitkäaikaishoidon menoissa on Suomessa merkittävästi nopeampaa kuin EU-maissa keskimäärin.
– Pyrimme ehdottamaan tapoja lieventää kustannusten nousua oikeudenmukaisilla tavoilla, jotka edistävät sekä taloudellista että sosiaalista kestävyyttä, sanoo työpaketista vastaava Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveystaloustieteen professori Ismo Linnosmaa, joka toimii myös konsortion varajohtajana.
Vuorovaikutus tukee vaikuttavuutta
Hankkeen yhteiskunnallinen tavoite on pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei eriarvoisuus kasva ikääntyvässä yhteiskunnassa ja että hyvinvointivaltio säilyttää kyvyn tukea väestön hyvinvointia.
– Tavoite on iso, ja sen vuoksi tarvitsemme aktiivista ja toimivaa vuorovaikutusta sekä moninäkökulmaista vuoropuhelua ja yhteiskehittämistä niin päätöksentekijöiden kuin muiden sidosryhmien kanssa, toteaa vuorovaikutusvastaava Marjo Honkaranta MDI:stä.
– Tietoahan on ihan valtavasti, mutta mitä siitä kaikesta tiedosta seuraa on olennaista. Erityisesti kiinnostaa, miten saadaan rakennettua yhteyksiä ja kohtaamisia tulkintojen yhteiskehittämiseksi, kertoo vuorovaikutustyötä tukeva johtava asiantuntija Kaisa Lähteenmäki-Smith MDI:stä.
Hankkeen vuorovaikutusta tukee yhteiskunnallinen neuvonantajaryhmä. Teemme myös tiivistä yhteistyötä muiden DEMOGRAPHY-ohjelman hankkeiden kanssa. Yhteistä ohjelman hankkeille on pureutuminen väestörakenteen muutoksen syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin.
Hankkeen tavoitteista ja toteuttamisesta voit lukea lisää ensimmäisestä tilannekuvaraportista (2021). Seuraa konsortiotamme Twitterissä hashtagilla #SustAgeable ja tiliämme @SustAgeable.
