Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisilla etuuksilla sosiaalisia riskejä turvataan Suomen lisäksi viidessä eri Euroopan maassa. Suomi erottui muista maista siinä, että jokaisen riskin kohdalla oli tarjolla myös ei-vakuutustyyppinen etuus, joka ei edellyttänyt aiempaa työhistoriaa.
Hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvaetuuksissa on ollut perinteisesti kaksi periaatetta yli muiden. Sosiaalivakuutuksen idea on korvata menetettyjä työtuloja, kun työnteko keskeytyy tai päättyy esimerkiksi sairauden, irtisanomisen tai korkean iän johdosta. Sosiaaliavustusten idea sen sijaan on turvata vähimmäistoimeentulo ja lievittää köyhyyttä.
Erään määritelmän mukaan sosiaalivakuutuksen saaminen edellyttää aiempaa työntekoa, ja sosiaaliavustukset ovat aina tarveharkittuja eli tulovähenteisiä senhetkisten tulojen suhteen. Periaatteisiin liittyy myös erilainen rahoitustapa. Sosiaalivakuutus on yleensä rahoitettu vakuutusperiaatteen mukaisesti vakuutettujen ja työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla, kun sosiaaliavustukset on rahoitettu yleisistä verovaroista.
Nämä kaksi periaatetta erottuvat jossain määrin edelleen kaikissa hyvinvointivaltioissa. Toimeentulo ”sosiaalisten riskitapahtumien” eli esimerkiksi työttömyyden tai vanhuuden kohdalla on perinteisesti turvattu sosiaalivakuutusetuuksilla, jotka edellyttävät aiempaa kytköstä työelämään. Riskitilanteista riippumaton toimeentulotuki on taannut vähimmäistoimeentulon kaikille.
Raja ei ole kuitenkaan missään maassa näin yksioikoinen. Kävimme tuoreessa tutkimuksessamme läpi, minkälaisilla etuuksilla sosiaalisia riskejä turvataan Suomen lisäksi viidessä maassa: Alankomaat, Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska ja Viro. Tarkastelimme kaikkiaan viittä sosiaalista riskiä: työttömyyttä, lapsen syntymää, sairautta, työkyvyttömyyttä ja vanhuutta.
Toimeentulo turvattu eri maissa kattavimmin työkyvyttömyyden ja vanhuuden kohdalla
Analyysin perusteella sosiaalivakuutus on edelleen selkeästi yleisin tapa turvata toimeentulo sosiaalisten riskien kohdalla. Koska sosiaalivakuutusetuudet on määritelmän mukaan rajattu vain niille, joilla on kytkös työelämään, monissa maissa riskien toimeentuloturvaa oli täydennetty myös riskikohtaisilla avustusetuuksilla tai erilaisilla hybridietuuksilla, joissa vakuutuksen ja avustuksen periaatteita on yhdistetty. Esimerkki hybridietuuksista on Suomen sairaus- ja vanhempainpäivärahat, joiden taso on sidottu edeltäviin ansioihin, mutta joissa on myös vähimmäistaso heille, jotka eivät ole esimerkiksi olleet töissä.
Kattavimmin toimeentulo oli turvattu ”pysyvien riskien” eli työkyvyttömyyden ja vanhuuden kohdalla. Kaikki maat tarjosivat näiden kohdalla vakuutusetuuksia täydentäviä etuuksia: joko avustustyyppistä tulovähenteistä vähimmäiseläkettä tai perustulotyyppistä pohjaeläkettä. Monissa maissa, kuten Suomessa, vanhuuden toimeentuloa oli turvaamassa jopa kaksi eri avustusetuutta, joiden saamiseksi ei edellytetä työhistoriaa. Se kertoo, että vanhuuden toimeentuloturvaan on panostettu erityisesti.
Maiden välillä paljon vaihtelua työkykyisten toimeentuloturvan kattavuudessa
Suomi erottui muista maista siinä, että vain täällä jokaisen riskin kohdalla oli tarjolla myös ei-vakuutustyyppinen etuus, jonka saaminen ei edellytä aiempaa työhistoriaa. Suomessa tätä kutsutaan perusturvaksi, mutta rakenteelle ei ole kansainvälistä nimeä.
Jatkumon toisessa päässä olivat Alankomaat, Iso-Britannia ja Tanska, joissa ei ollut ollenkaan perusturvaetuuksia työttömyyden, sairauden tai lapsen syntymän kohdalla. Näissä maissa toimeentulo kyseisten riskien kohdalla taataan pääasiassa toimeentulotukietuudella, jos henkilöillä ei ollut viimeaikaista työhistoriaa.
Mitä tulokset siis käytännössä tarkoittavat? Suomessa on yleisesti kattavampi turva työttömillä ja sairailla kuin vertailumaissa. Suomessa monia perusturvaetuuksia voivat saada myös hyvätuloiset ja varakkaat, koska ne ovat korkeintaan lievästi tarveharkittuja. Kattavampi turva ei tarkoita kuitenkaan vähävaraisille korkeampaa turvaa. Suomessa perusturvaetuudet eivät monestikaan poista oikeutta toimeentulotukeen. Siksi Suomessa saadaan verrattain usein eri etuuksia samaan aikaan. Tanskassa, jossa ei juuri ole työikäisten perusturvaa, on korkea vähimmäisturva ja köyhyysriskiaste on ollut jopa matalampi kuin Suomessa vuonna 2022.
Suomi on siis valinnut melko omanlaisensa sosiaaliturvan rakenteen. Sosiaalivakuutuksen ja -avustuksen raja on täällä hämärtyneempi kuin vertailumaissa. Se ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia, mutta tärkeä seikka ottaa huomioon.
Kirjoittajat
Jussi Tervola, tutkimuspäällikkö THL, toimii tutkijana SustAgeable-hankkeen työpaketeissa Hyvinvoinnin jakaantuminen (WP1) ja Muuttoliike (WP3).
Saija Iivonen, tutkija, THL
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, THL
Tutustu tutkimukseen
Tervola, Jussi, Iivonen, Saija & Hiilamo, Heikki (2024). The blurred line between social insurance and social assistance – analysis of risk-based benefits in six countries. SustAgeable Working Paper 3/2024. https://www.sustageable.fi/tervola-et-al-2024-sustageable-working-paper-2/
