Tuoreessa julkaisussa tarkasteltiin, millaisiin elämänalueisiin sukupuolisopimukset tutkimuksissa kohdentuivat. Suurin osa käsitteli ansiotyötä ja lastenhoitoa. Vaikka miesten osuus sukupuolisopimuksissa näyttäytyi staattisena, tuotiin tutkimuksissa esiin joitakin tilanteita, jotka saattava johtaa sukupuolisopimuksen muutokseen.
Kaikissa yhteiskunnissa on jonkinlainen sosiaalinen konsensus tai sopimus, joka ohjaa sukupuolten välisiä suhteita. Tämä sopimus muovaa sitä, miten sukupuolisuhteita eletään ja organisoidaan. Se myös sisältää sosiokulttuurisia normeja ja odotuksia eri sukupuolille.
Sukupuolisopimuksen käsitettä on käytetty 1980-luvulta lähtien, jotta voidaan ymmärtää ja tutkimuksessa analysoida näitä usein yhteisesti tiedossa olevia, mutta ei aina auki kirjoitettuja tai puhuttuja sääntöjä, jotka ohjaavat sukupuolten välisiä suhteita. Sukupuolisopimuksen pohjaavat binääriseen käsitykseen sukupuolista ja heteroseksuaalinen parisuhde on oletusarvo.
Sukupuolisopimuksen käsitettä kartoittamassa
Nordic Journal of Feminist and Gender Research julkaisi Tiina Sihdon kanssa tekemämme katsauksen sukupuolisopimuksen käsitteestä. Etsimme erilaisista keskeisistä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tietokannoista tutkimuksia, joissa sukupuolisopimuksen käsitettä oli käytetty. Saimme aineistoksi 80 artikkelia, jotka oli julkaistu tieteellisissä lehdissä vuodesta 1993.
Sukupuolisopimuksen käsite pohjaa ruotsalaisen tutkijan Yvonne Hirdmanin (1988) tutkimukseen, jossa hän tarkasteli sukupuolten välisen tasa-arvon kehitystä ruotsalaisessa hyvinvointivaltiossa. Hirdmanin (1996; 2002a; 2002b) mukaan ruotsalainen sukupuolisopimus muuttui 1900-luvun aikana perinteisestä mieselättäjä-kotiäitisopimuksesta tasa-arvosopimukseksi. Tämä tarkoittaa miesten ja naisten tasa-arvoisempia rooleja sekä työmarkkinoilla että perheissä.
Hirdmanin (1996, 2002a, 2002b) mukaan sukupuolten välisten sopimusten perusta on miesten ja naisten horisontaalisessa ja vertikaalisessa erottelussa eri sfääreihin. Horisontaalinen eriytyminen ohjaa naisia ja miehiä keskittymään eri toiminta-aloihin (työmarkkinoilla, perhe-elämässä jne.), kun taas vertikaalinen eriytyminen heijastaa miesten korkeampaa asemaa ja ylivaltaa.
Viisi keskeistä sukupuolisopimusta
Sukupuolisopimus kohdentui tarkastelluissa tutkimuksissa pääosin perhe- ja työelämään: kuka hoivaa ja kuka tekee ansiotyötä. Etsimme ja nimesimme tutkimuksista viisi keskeistä sukupuolisopimusta: mieselättäjä, kaksi elättäjää, naisten työssäkäynti, tasa-arvo ja kotiäiti. Useimmiten tutkimuksissa oli näkyvillä mieselättäjä-sukupolisopimus, jossa mies käy ansiotyössä ja nainen huolehtii hoivatyöstä.
Toiseksi yleisimmin mainittu sukupuolisopimus oli kahden elättäjän, jossa mies ja nainen käyvät ansiotyössä, mutta hoivan tasaisesta jakamisesta ei välttämättä ollut kyse, kuten tasa-arvoon perustuvassa sukupuolisopimuksessa oli. Tähän sopimukseen liittyi myös työelämän tasa-arvo, jolloin työmarkkinat eivät olleet niin selkeästi jakautuneet miesten ja naisten aloihin.
Mitä sopimukset kattavat?
Tarkastelimme sitä, millaisiin elämänalueisiin sukupuolisopimukset tutkimuksissa kohdentuivat. Suurin osa käsitteli ansiotyötä ja lastenhoitoa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että sopimusten ajatellaan kohdentuvan etenkin työ- ja lisääntymisikäisiin aikuisiin ja heidän työmarkkina- ja valtiosuhteisiinsa. Lapset, vanhukset, vammaiset, työttömät ja työkyvyttömät eivät sukupuolisopimuksia käsittelevässä tutkimuksissa ole osallisina.
Sen sijaan naisten rooli, tehtävät ja mahdollisuudet olivat useissa tutkimuksessa tarkastelussa. Esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta, naisten mahdollisuudet työssäkäyntiin ja omistukseen sekä lasten saaminen ja jopa ulkonäkö voitiin huomioida sukupuolisopimuksissa. Miesten rooli ja osuus sukupuolisopimuksissa oli katsauksen artikkeleissa varsin pysyvä ja rajoittui pääasiassa ansiotyöhön, kun taas naiset saattoivat olla töissä koko- tai osa-aikaisesti, olla kotiäitejä tai olla perheen elättäjiä.
Muuttuvatko sukupuolisopimukset?
Vaikka miesten osuus sukupuolisopimuksissa näyttäytyi staattisena, tuotiin tutkimuksissa esiin joitakin tilanteita ja seikkoja, jotka saattavat johtaa sukupuolisopimuksen muutokseen. Tällaisina mainittiin muun muassa modernisaatio, taloudelliset kriisit, siirtolaisuus, väestön ikääntyminen, naisten työssäkäynnin lisääntyminen tai tasa-arvopolitiikka. Sukupuolisopimuksen muutoksen suuntaa ei tutkimuksissa pohdittu.
Kun väestö ikääntyy ja suomalaista sosiaali- ja hoivapolitiikkaa muotoillaan siten, että yhä suurempi osa vanhushoivasta siirretään omaisten ja läheisten vastuulle, tarjoaa tämä tilaisuuden jakaa hoivavastuita tasaveroisemmin. Tätä toki ennustivat Liisa Rantalaiho ja Raija Julkunen (1994) jo 30 vuotta sitten – toteutuukohan ennustus viimein 2020-luvulla?
Tutustu tutkimukseen
Sihto, T., & Zechner, M. (2024). Revisiting the Concept of Gender Contract. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 1–17. https://doi.org/10.1080/08038740.2024.2431059
Lähteet
Hirdman, Yvonne (1988). Genussystemet-reflexioner kring kvinnors sociala underordning. Tidskrift för genusvetenskap 3, 49–63.
Hirdman, Yvonne (1996). Key Concepts in Feminist Theory. Analysing Gender and Welfare, FREIA’s tekstserie. Aalborg: Aalborg University.
Hirdman, Yvonne (2002a). The importance of gender in the Swedish labor movement or: a Swedish dilemma. Swedish National Institute of Working Life, 3–5.
Hirdman, Yvonne (2002b). State policy and gender contracts: the Swedish experience. Teoksessa Eileen Drew, Ruth Emerek & Evelyn Mahon (toim.) Women, work and the family in Europe. London and New York: Routledge.
Rantalaiho, Liisa & Julkunen, Raija (1994). Women in Western Europe: Socioeconomic restructuring and crisis in gender contracts. Journal of Women’s History 5(3), 11–29.
