Sosiaalinen kestävyys saa erilaisia merkityksiä eri käyttöyhteyksissä. Sitä kuitenkin tarvitaan sen missä tahansa merkityksessä, koska yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea ilman luottamusta tulevaisuuteen tai kanssaihmisiin.
SustAgeable-hankkeen aikana on vahvistunut ymmärrys siitä, että sosiaalinen kestävyys käsitteenä ja ilmiönä aiheuttaa monelle päänvaivaa. Tämä ei ole ihme huomioiden, että kestävän kehityksen lukuisat ohjelmat, globaalisti ja lokaalisti, ovat yleensä poliittishallinnollisia. Poliittishallinnollisissa ohjelmissa on tärkeämpää sovittaa yhteen erilaisia näkökulmia, hallinnon tasoja, politiikkatoimia ja -lohkoja kuin saivarrella käsitteen määrittelystä. Sosiaalisen kestävyyden käsitteellä tai sillä, mitä käsitteellä halutaan kuvata, on kuitenkin merkitystä silloin kun sosiaalista kestävyyttä halutaan tutkia, mitata tai syvällisemmin ymmärtää.
Sosiaalinen kestävyys ei ole tyhjentävästi määriteltävissä
Pelkästään sana sosiaalinen saa erilaisia merkityksiä käyttöyhteydestä riippuen (esim. sosiaalitieteet vs. sosiaalityö). Kun sosiaaliseen yhdistetään sana kestävyys, ollaan varsin abstraktin ilmiön äärellä. Siinä missä sosiaalinen voi tarkoittaa niin yhteiskunnallista kuin myös jotakin ihmisten vuorovaikutukseen liittyvää, voidaan kestävyyttäkin ajatella joinakin vuosina, vuosikymmeninä tai vaikkapa sukupolvet ylittävänä ajanjaksoina. Toisin sanoen, sosiaalisen ja kestävyyden tulkintaan vaikuttaa väistämättä asiayhteys, missä sitä kuvataan. Tämä lienee syy sille, miksi yksiselitteistä, tarkkaa ja kaikkiin olosuhteisiin sopivaa sosiaalisen kestävyyden määritelmää ei ole.
Sosiaalista kestävyyttä on tutkittu paljon
Sosiaalista kestävyyttä on tutkittu tasa-arvona tai epätasa-arvon poissaolona. Paljon on tutkimusta siitä, miten huonot elinolosuhteet voivat katalysoida niin taloudellisia, sosiaalisia kuin ympäristöongelmiakin. Esimerkiksi sukupolvet ylittävä huono-osaisuus rapauttaa sosiaalista kestävyyttä. Yksi tutkimuksen haara käsittelee osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia. Esimeriksi Yhdysvalloista löytyy runsaasti tutkimusta, joka osoittaa miten naapuruston sosiaalisilla verkostoilla on merkitystä sille, minkälaisia paikkoja ne ovat elää ja miten ihmiset suhtautuvat elinympäristöönsä, kuten toisiin ihmisiin, rakennettuun ympäristöön ja luontoon. Tämä osallistumisen tai inkluusion tutkimus tulee lähelle myös sosiaalista koheesiota, mitä niin ikään tarkastellaan sosiaalisena kestävyytenä. Sosiaalista kestävyyttä on tutkittu erityisesti paikallisella tai alueellisella tasolla, mutta ainakin yhdysvaltalaista tutkimusta löytyy myös yritysten ja yritystoiminnan merkityksestä sosiaaliselle kestävyydelle.
Sosiaalinen kestävyys on abstraktio, joka saa muotonsa ja sisältönsä vasta sitten kun se asemoidaan johonkin asiayhteyteen. Tämä toki pätee yleensäkin abstrakteihin käsitteisiin: taloudellinen tai ekologinen kestävyys eivät nekään tule ymmärretyksi ilman asiayhteyttä.
Kestävä yhteiskunta edellyttää kokonaisvaltaista muutosta
Tutkimuskirjallisuus tuo hyvin esiin paitsi asiayhteyden merkityksen myös sen, että samaan aikaan tarvitaan niin paikallisesti syntyvää ymmärrystä kuin myös systemaattisesti kerättyä dataa kestävyydestä. Siirtymässä kestävään yhteiskuntaan on kyse lopulta kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Muutos konkretisoituu hyvän elämän edellytyksinä, luottamuksena tulevaisuuteen ja instituutioihin. Yhteiskunnalliset muutokset tuskin tapahtuvat sen enempää ylhäältä alaspäin johdettuna kuin vain yhteiskunnallisten liikkeiden voimin. Muutokseen tarvitaan kansalaisia, yksityistä, julkista ja kolmatta sektoria. Sosiaalinen kestävyys on se liima, joka luo luottamusta esimerkiksi siihen, että talouden rakennemuutokset ja vihreää siirtymä voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti.
Sosiaalista kestävyyttä sen missä tahansa merkityksessä tarvitaan juuri nyt, koska yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea ilman luottamusta tulevaisuuteen tai kanssaihmisiin. Itse käsitteen määrittelyyn on turha jäädä jumiin. Täydellisiä indikaattoreita tai mittareita sosiaaliselle kestävyydelle ei ole. Epätäydelliset mittarit tai indikaattorit eivät ole olleet este politiikkatoimille tähänkään asti. Sosiaalista kestävyyttä pitää vahvistaa, vaikka indikaattoreissa olisi puutteita. Suomessa on paljon kestävän kehityksen työn osaamista kunnissa, tutkimustietoa sosiaalisesta kestävyydestä löytyy niin kotimaasta kuin kansainvälisesti kuten kesäkuussa järjestetyssä webinaarissa tuli todettua.
On toki tärkeää, että politiikkatoimien tiedetään lisäävän hyvinvointia tai ainakaan ne eivät sitä saa heikentää. Vaikka hallinnossa tai tutkimuksessa joudutaan usein rajoittumaan suhteellisen pieniin kysymyksiin, mikään ei estä hyödyntämästä tietoa laaja-alaisemmin ja lisäämään eri hallinnon sektoreiden tai tieteenalojen vuoropuhelua kestävyyden kysymyksistä ja siitä, mitä kestävä yhteiskunta edellyttää. Kansalaisilla ja kansalaisjärjestöillä on paljon sellaista tietoa ja osaamista, mitä kannattaisi hyödyntää. Erilaisia testattuja menetelmiäkin on, esimerkiksi design sprint ja erätaukodialogi, joilla erilaisia näkökulmia voidaan tuoda yhteen ja niistä oppia. Tämä toki edellyttää sitä, että itse kukin on valmis tarkastelemaan omia mahdollisia ajatusluutumiaan.
Kirjoittajat
VTT Paula Saikkonen toimii tutkimuspäällikkönä THL:llä. SustAgeable-hankkeessa hän tutkii relationaalista hyvinvointia Hyvinvoinnin jakaantuminen -työpaketissa (WP1).
FT Anne Lounamaa toimii THL:llä johtavana asiantuntijana ja Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen -yksikön päällikkönä. Yksikkö tutkii ja edistää väestön terveellisiä ja kestäviä elintapoja, sosiaalista hyvinvointia ja turvallisuutta
