Sosiaaliturvauudistuksessa tarvitaan keskustelua hyvinvoinnista

Isoisä leikkii pienen lapsen kanssa nostamalla hänet ilmaan.

Kuluvalla hallituskaudella sosiaaliturvauudistusta on tahkottu parlamentaarisessa komiteassa, sen jaostoissa ja valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeissa. Sosiaaliturvan kokonaisuus uudistui jo merkittävästi, kun sote-uudistus nytkähti eteenpäin. Myös käyttöön otettu pohjoismainen työvoimapalvelumalli vaikuttaa sosiaaliturvan saajiin, vaikka uudistuksella ei tiivistä yhteyttä komiteatyöhön olekaan ollut.

Sosiaaliturvakomitean pitkän aikavälin tavoitteena on sosiaaliturvan rakenteellinen ja toiminnallinen kehittäminen. Siksi luulisi, että nyt käytäisiin aktiivista keskustelua siitä, minkälainen tulevaisuus nähdään tavoiteltavana ja mikä rooli sosiaaliturvalla siinä on. Toistaiseksi keskustelu tällä saralla on ollut hiljaista.

Millään puolueella ei ole sellaista kannatusta, joka oikeuttaisi sanelemaan uudistuksen sisällön yksinoikeudella. Luullakseni monen äänestyspäätöstä eduskuntavaaleissa helpottaisi, mikäli ymmärtäisi, mitä eri puolueet sosiaaliturvassa arvottavat.

Yksittäinen malli ei ole vastaus

Eri puolueilta löytyy toki erilaisia malleja uuden järjestelmän esikuvaksi. Mallit eivät kuitenkaan vastaa siihen, minkälaisena eri puolueet sosiaaliturvan merkityksen tulevaisuudessa näkevät tai miten ne haluavat tulevaisuutta rakentaa.

Esimerkiksi se, miten hyvin perustulo tai perustili edistävät niille asetettuja tavoitteita, riippuu paljolti paitsi etuuden tasosta myös käytännön toteutuksesta. Käytännön toteutus vaikuttaa siihen, minkälaisia käyttäytymisvaikutuksia muutoksilla on. Esimerkiksi halutaanko, että työnantajat kantavat tulevaisuudessakin vastuuta työntekijöiden hyvinvoinnista ja sosiaaliturvamaksuista vai pyritäänkö siihen, että kukin on oman elämänsä yrittäjä?

Käyttäytymisvaikutusten ennakointi varsinkin pitkällä aikajänteellä voi olla vaikeaa, jos ei mahdotonta. Sen sijaan kantaa voi ottaa siihen, onko täysi-ikäisellä ja työkykyisellä velvollisuus elättää itsensä vai halutaanko sosiaaliturvajärjestelmä, jossa jokainen saa tarvitessaan läpi elämänsä pientä tuloa, jota kukin voi mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan täydentää alustataloudessa tai muilla yrittäjätuloilla.

Sosiaaliturvauudistuksesta on keskusteltu myös osana kestävyysmurrosta. On esitetty, että tulevaisuuden sosiaaliturva voisi olla eräänlainen muutosturva, joka auttaa yksilöitä yhteiskunnan ja elämäntilanteiden muutoksissa. Kysymys on olennainen, kun mietitään julkisen vallan roolia koulutuksessa. Mikäli työmarkkinat muuttuvat radikaalisti, niin minkälainen koulutuspolitiikka ja toisaalta tulonsiirrot turvaavat yksilön ja yhteiskunnan etua parhaalla mahdollisella tavalla? Entä mikä on se yhteiskunnan etu, jota tavoitellaan? Kysymys on poliittisista arvovalinnoista, jotka esimerkiksi koulutuspolitiikassa vaikuttavat siihen, miten mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu.

Muutoksia hyvinvoinnissa seurattava

Sosiaaliturvaetuuksia voi ajatella tulonsiirtoina suurituloisilta pienituloisille tai yksilön elämänkaaren aikana tapahtuvina tulonsiirtoina. Nykyjärjestelmässä tehdään molempia. Kummin tahansa tarkasteltuna sosiaaliturvajärjestelmä voi lisätä tai vähentää kansalaisten hyvinvointia riippuen siitä, miten se käytännössä järjestetään.

Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta soisi, että näistä hyvinvointivaikutuksista käytäisiin merkittävästi nykyistä enemmän keskustelua. Tähän mennessä uudistuksessa on kartoitettu nykyjärjestelmän ongelmia – joita on löytynyt usean ongelmaraportin verran. Sen sijaan vähän on kirjoitettu palvelujen ja etuuksien hyvinvointivaikutuksista, yhdessä tai erikseen.

Täydellistä sosiaaliturvajärjestelmää ei ole olemassa. Siksi pitäisi seurata sitä, miten sosiaaliturvan muutokset nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat eri väestöryhmien hyvinvointiin, alueellisesti, kansallisesti ja elämänkaaren aikana. Ainakin jos ajatellaan, että sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteena on tukea kansalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnan koheesiota.

Lisätietoja