Eläkejärjestelmää on uudistettu väestön ikääntyessä
Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen aiheuttavat haasteita sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän rahoitukselle. Ongelmaan on jo osittain varauduttu etenkin eläkejärjestelmän puolella, sillä eläkejärjestelmää on uudistettu moneen otteeseen viime vuosikymmenten aikana.
Useimmat varhaiseläkereitit, kuten yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke ja osa-aikaeläke, on lakkautettu. Eläkkeiden taso ja vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteeseen. Ajatus on, että elinajan pidentyessä ja terveiden elinvuosien lisääntyessä on työskenneltävä entistä pidempään saavuttaakseen tietyn eläketason. Elinajanodotteen noustessa etuuksien tasoa ja eläkeikää tarkistetaan mekaanisesti ilman uusia poliittisia päätöksiä, joten mekanismi vakauttaa eläkejärjestelmää automaattisesti. Tuorein uudistus on Sanna Marinin hallituksen päätös, että työttömyysturvan lisäpäivistä eli niin sanotusta työttömyysputkesta luovutaan. Työttömyysputki on toiminut yhtenä varhaisen poistumisen reittinä varhaiseläkkeiden rinnalla.
Ikääntyneiden työllisyys on parantunut viime vuosina
Nykyisin eläkkeelle siirrytään aiempaa myöhemmin, ja viime vuosina työllisyys on noussut merkittävästi 55–64-vuotiaiden ryhmässä. Vaikka ikääntyneiden työllisyysaste on noussut selvästi, on se edelleen matalampi kuin useimmissa muissa Pohjoismaissa.
Eläkeiän nousu on lykännyt vanhuuseläkkeelle siirtymistä, mutta vuoden 2017 jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on kasvanut. Työkyvyttömyyseläke on merkittävin poistumisreitti työelämästä ennen vanhuuseläkettä. Tulevaisuudessa sen rooli todennäköisesti kasvaa entisestään, kun työttömyysputki poistuu ja eläkeikä nousee.
Eläkejärjestelmän rahoitus ei silti ole kestävällä pohjalla
Tanskalaisen professorin Torben M. Andersenin tuoreen arvion mukaan Suomen eläkejärjestelmä on vankka ja toimii pääosin hyvin, mutta taivaalla näkyy tummia pilviä. Tällä hetkellä eläkkeiden korvaustasot ovat keskimääräistä kansainvälistä tasoa ja eläkeläisköyhyys vähäistä. Tuloerot sekä eläkeläisten välillä että eläkeläisten ja palkansaajien välillä luultavasti kasvavat, kun elinaikakerroin leikkaa eläkkeitä henkilöiltä, jotka eivät onnistu pidentämään työuriaan elinajanodotteen kasvun mukaisesti.
Vaikka eläkeuudistukset ovat parantaneet järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä merkittävästi, automaattiset vakauttajat eivät nykymuodossaan riitä kompensoimaan elinajan pidentymisen vaikutuksia. Alhainen syntyvyys kärjistää rahoitusongelmaa entisestään. Eläkejärjestelmän rahoitus ei siis ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä. Ennen pitkää edessä voivat olla eläkemaksujen korotukset tai etuuksien leikkaaminen. Anderson kehottaakin jatkamaan uudistuksia eläkejärjestelmän rahoituksen vahvistamiseksi.
Lisätoimia työurien pidentämiseksi tarvitaan
Kivuttomin vaihtoehto olisi, jos ikääntyneiden työllisyys jatkaisi kohentumistaan kohti muiden Pohjoismaiden tasoa ja eläkkeelle siirtyminen lykkääntyisi entisestään. Haasteena on löytää keinot, joilla tähän päästään ilman negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja eriarvoisuuteen.
Työurien pituuteen vaikuttavat useat henkilökohtaiset ja institutionaalisten tekijät. Työntekijöiden valintoihin vaikuttavat muun muassa eläkekarttumien luomat taloudelliset kannustimet, varhaiseläkkeiden myöntökriteerit, työkyky ja eläköitymiseen liittyvät yhteiskunnalliset normit. Myös työnantajien toimilla ja suhtautumisella ikääntyviin työntekijöihin on keskeinen rooli. Investoimalla osaamisen kehittämiseen ja työhyvinvontiin sekä sopeuttamalla työtehtäviä osatyökykyisten tarpeiden mukaan työnantajat voivat tukea ikääntyvien työntekijöiden tuottavuutta ja edistää työssäjaksamista. Epäselvää on, kuinka suuria nämä vaikutukset ovat.
Hankkeessa tutkitaan monipuolisesti eri tekijöiden vaikutuksia työurien pituuteen ja eriarvoisuuteen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla sosiaali- ja eläketurvaa voidaan kehittää työllisyyttä edistäväksi sosiaalisesti kestävällä tavalla.
