Mistä tukea hoivan emotionaalisiin kustannuksiin?

Ikääntyneiden ihmisten hoiva on jatkuvasti enemmän perheiden ja läheisten vastuulla. Perhesuhteisiin voi kuitenkin liittyä monimutkaisia ongelmia ja hoiva voi kuormittaa suhteita monin tavoin. Läheissuhteiden kuormittumista tulisikin tarkastella yhtenä hoivan kustannuksista.

Ikääntyneen naisen kädet.
Kuva: Claudia Love / Unsplash

Ikääntyneiden ihmisten hoivan järjestämiseen yhdistyy monenlaisia taloudellisia kysymyksiä, mutta hoivan kustannukset eivät ole ainoastaan rahassa mitattavia. Hoivaan kytkeytyy myös monenlaisia emotionaalisia ja inhimillisiä kustannuksia. Hoiva sisältää useita vastuita ja tehtäviä, jotka siirtyvät koko ajan enemmän iäkkäiden omaisille. Hoivan emotionaalisia kustannuksia nostavat erityisesti hoivan tarpeisiin vastaamattomat palvelut ja ikääntyneille henkilöille sekä heidän läheisilleen tukea antavien palvelujen puutteet. Niiden vaikutukset tulevat esille niin parisuhteissa kuin eri-ikäisten perheenjäsenten kesken, kuten työikäisten vanhempiaan hoivaavien kohdalla [1].

Tutkimuksissa on tunnistettu läheissuhteiden olevan koetuksella hoivan ja hoidon tarpeiden uudelleenjärjestellessä sekä muuttaessa perheen sisäisiä rooleja ja vastuita [2]. Kun hoiva asettuu osaksi sellaisia perhe- ja läheissuhteita, jotka ovat jännitteisiä tai haavoittavia, hoivavastuiden sekä avun ja tuen kysymykset muuttuvat ongelmallisiksi. Suhteissa voi tällöin tulla esille myös kaltoinkohtelun erilaisia muotoja. Ikääntyneiden ihmisten kokemaan parisuhde-, perhe- tai lähisuhdeväkivaltaan usein yhdistyy hoivaan liittyviä tekijöitä, kuten omaishoitotilanteissa kuormittumista ja uupumista [3].

Ikääntyneille suunnattu tuki puuttuu

Vaikka tiedetään, että läheisiään hoivaavat sekä läheisiltään hoivaa saavat tarvitsevat sosiaalista tukea, sitä on kuitenkin heikosti tarjolla. Palvelujärjestelmässä on merkittäviä vajeita ikääntyneille tarjottavassa psykososiaalisessa tuessa sekä gerontologisen sosiaalityön saatavuudessa [4]. Lisäksi perhesuhteita tukevat asiantuntijapalvelut sekä esimerkiksi pari- ja perheterapia suuntautuvat lähes yksinomaan lapsiperheille. Aikuisten välisten perhesuhteiden kompleksisuus sekä perheenjäsenten yksilöllisten ongelmien yhteenkietoutuneisuus vanhuuden elämänvaiheessa ovat jääneet taka-alalle. Tämä koskettaa erityisesti niitä ikääntyviä perheitä, joissa koetaan vaikeuksia muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmien tai köyhyyden vuoksi.

Asiantuntijapalvelujen saaminen voi olla haastavaa toisinaan myös siksi, että kaikille aikuisikäisille avoimissa palveluissa ei aina pystytä vastaamaan hoivatarpeisiin. Esimerkiksi turvakotipalveluilla on vakiintunut rooli auttamisjärjestelmässä, mutta ikääntyneen toimintakyvyn heikkeneminen voi muodostua haasteeksi selvitä palveluissa itsenäisesti. Hoivapalveluissa ei puolestaan välttämässä ole riittävää väkivaltatyön osaamista. Palvelujen kohtaamattomuuden ja puutteiden vuoksi läheisten on kannateltava ikääntyviä perheenjäseniään vaikeissakin elämäntilanteissa. Perhe nähdään ikääntyneiden palvelujärjestelmässä jo hoivaresurssina [5], mutta vaikuttaisi siltä, että läheisiltä odotetaan vieläkin laajempaa resurssia olla tukena esimerkiksi elämän erilaisissa kriisitilanteissa.

Myös perheenjäsenten tuen tarve on huomioitava

Hoivapolitiikassa perheen nähdään ensisijaisesti vastaavaan iäkkäiden hoivan tarpeisiin. Vallalla oleva omaisolettama [6] ei kuitenkaan huomioi perhesuhteisiin liittyvää monimutkaisuutta. Lisäksi epävarmuus, pelko ja turvattomuus läheissuhteissa voivat osaltaan johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen ja näin lisätä hoivan tarpeita. Jos ongelmia kokevia perheenjäseniä ei voida riittävästi auttaa, syntyy painetta toisinaan läpi koko palvelujärjestelmän. Tämä voi tarkoittaa toistuvia poliisin ja ensihoidon hälytyskäyntejä, päivystyskäyntejä, sairaalajaksoja, hoivapalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvavan kysynnän lisäksi.

Ikääntyneiden perhe- ja läheissuhteissa koettu kuormittuminen on yhteiskunnallisten auttamistoimien kohteena tärkeä. Sosiaalihuoltolaissa velvoitetaan ammattilaisia huomioimaan ja selvittämään myös perheenjäsenten avun tarpeita osana työskentelyään (SHL 11 § 10k). Ikääntyneen henkilön perheverkoston tuen tarpeiden huomioiminen edellyttää kuitenkin ymmärrystä vanhuuden läheissuhteiden moninaisuudesta sekä myös perhe-elämän varjopuolista. Suhteet toisiin ihmisiin ovat hyvinvoinnin kannalta keskeinen tekijä, jota ikääntyneille tarjottavien palveluiden tulisi aiempaa enemmän keskittyä tukemaan.

Kirjoittaja

Väitöskirjatutkija Mia Niemi tutkii vanhuuden elämänvaiheen perhesuhteita ja niissä esiintyviä sosiaalisen tuen tarpeita. Hän työskenteli SustAgeable-hankkeen hoivaa tutkivassa työpaketissa.

Lähteet

[1] Halonen, U. (2021). Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia, 35(4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028

[2] Sointu, L. (2022). Koskevia ja tuntuvia vastuita: omaishoivaa sidosten ehdoilla. Teoksessa M-L. Honkasalo, L. Jylhänkangas, & A. Leppo (toim.) Haavoittuva toimijuus: Sairastaminen ja hoiva hyvinvointivaltion laitamilla (s. 257-285). Vastapaino. 

[3] Latomäki, M. M., Runsala, E., Koivisto, A.-M., Kylmä, J., & Paavilainen, E. (2020). Omaishoitajien kokema kuormittuneisuus ja kaltoinkohtelu. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 57(2). https://doi.org/10.23990/sa.75847

[4] Rossi, E., Zechner, M., Tiilikainen, E., Pietilä, I., Seppänen, M., Kinni, R-L., Skaffari, P., Ruotsalainen, S., Soukiala, T., Hirvonen, J., Niemi, M., & Korpelainen, A. (2022). Gerontologinen sosiaalityö etsii paikkaansa muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka, 87(5-6), 579-584. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112366601

[5] Ahosola, P. (2019). Vanhuspolitiikan uusfamilismi ja omaisettomat hoivan tarvitsijat. Gerontologia, 32(4), 279–283.

[6] Kalliomaa-Puha, L. (2017). Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama. Gerontologia, 31(3), 227–242. https://doi.org/10.23989/gerontologia.63421