Tiivistelmä
Eläkeiällä on suuri vaikutus julkiseen talouteen. Suomessa väestö ikääntyy ja eliniänodote nousee, mikä tarkoittaa sitä, että eläkkeellä ollaan aikaisempaa pidempään. Siksi eläkeiän nostaminen on tärkeä talouspoliittinen tavoite.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on havaittu, että eläkkeelle jäädään yleensä heti kun täyteen eläkkeeseen oikeuttava ikä täyttyy. On kuitenkin ollut epäselvää, miten eläkkeelle jäämisen alaikärajan laskeminen vaikuttaa suhteessa taloudellisiin kannustimiin, joiden tavoitteena olisi nostaa eläkkeelle jäämisen ikää. Tällaisia kannustimia ovat esimerkiksi eläkkeiden rahallinen taso ja eläkkeen vuosittainen karttumaprosentti.
VATT:n ja Laboren uudessa tutkimuksessa osoitetaan, että täyden eläkkeen ikärajan laskemisella on huomattavasti merkittävämpi vaikutus eläkkeelle siirtymiseen kuin taloudellisilla kannustimilla. Eläkeiän alarajan laskeminen aikaisti eläkkeelle jäämistä, vaikka joustava eläkeikä olisi mahdollistanut työn teon jatkamisen entistä pidempään.
Tutkimuskohteena oli Suomen eläkejärjestelmään vuoden 2005 alussa tehty muutos. Uudistuksessa luotiin ns. joustava eläkeikä, jonka seurauksena alimman täyden eläkkeen ikäraja laski 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla työskentelyn jatkamista ikävuosien 63–68 välillä alettiin kannustaa eläkkeen vuosittaisella 4,5 %:n karttumaprosentilla, jota kutsuttiin yleisesti superkarttumaksi.
Verrattuna uudistusta edeltävään järjestelmään superkarttuma ei kuitenkaan merkittävästi muuttanut keskimääräisiä kannustimia jatkaa työelämässä ikävuosien 63-65 välillä. Aikaisemmassa järjestelmässä eläköityminen ennen 65 vuoden ikää leikkasi eläkettä pysyvästi joka kuukausi. Tämä varhennusvähennys oli 4,8 % vuodessa ja 9,6 % kahdessa vuodessa. Uudessa järjestelmässä 63-vuotiaana eläkkeelle jäänyt henkilö sai siis 9,6 % korkeamman eläkkeen kuin vanhassa järjestelmässä 63-vuotiaana eläkkeelle jäänyt henkilö. Varhennusvähennyksen poisto kumosi superkarttuman vaikutuksen ikävuosien 63-65 välillä.
Tutkimuksessa havaittiin, että pelkästään eläkeikärajan alentaminen kasvatti eläköitymistä 62–64-vuotiaiden joukossa 47 prosenttiyksikköä vuonna 2005. Vuonna 2015 eli kymmenen vuotta uudistuksen toimeenpanon jälkeen 63. ikävuosi oli edelleen selkeästi suosituin eläköitymisikä.
