Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Nykyisessä kehityksessä työikäisten määrä vähenee ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien ja eläkkeensaajien määrä kasvaa, mikä haastaa hyvinvointivaltion taloudellista kantokykyä. Riittävän eläketulon ja palveluiden saannin kannalta on tärkeää, että alueellinen eriarvoisuus ei lisäänny ja että eri ihmisryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Tavoitteena on siis luoda sellainen ikääntyvä yhteiskunta, joka on sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä.
SustAgeable-tutkijat luovat Gerontologia-lehden Keskusteluja-osiossa katsauksen taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen ikääntyvässä yhteiskunnassa.
Väestön ikääntyminen menestyksenä ja haasteena
Suomessa väestö ikääntyy nopeammin kuin OECD-maissa keskimäärin. Arvioidaan, että vuonna 2050 noin 12 prosenttia maamme väestöstä on 80-vuotiaita tai sitä vanhempia, kun OECD-maissa osuus olisi 10 prosenttia. Muutokset väestön ikärakenteessa vaikuttavat vääjäämättä yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltioon.
Väestön ikääntyminen on saanut päätöksentekijät ja tutkijat pohtimaan, millainen hyvinvointivaltio ja sosiaalipolitiikka mahdollistavat reilun tulonjaon ja korkean hyvinvoinnin yhteiskunnassa, jossa etenkin eläkkeet vievät suuren osuuden sosiaalimenoista.
Riittävän eläketulon ja palveluiden saannin kannalta on tärkeää, että alueellinen eriarvoisuus ei lisäänny ja että eri ihmisryhmiä, ikäluokkia, sukupolvia, sukupuolia ja erilaisia vähemmistöjä kohdellaan yhdenvertaisesti. Tavoitteena on siis luoda sellainen ikääntyvä yhteiskunta, joka on sosiaalisesti ja taloudellisesti, kuin myös ekologisesti, kestävä.
Kolmenlaista kestävyyttä
Ihmiselämän turvaamiseksi on käsitteellisesti pohdittu kolmenlaista toisistaan riippuvaa kestävyyttä: ekologista, sosiaalista ja taloudellista.
Kestävyysajatteluun sisältyy myös aikaulottuvuus: hyvinvoinnin edistäminen tänään ei riitä, vaan pyrkimyksenä on taata myös tuleville sukupolville hyvinvoinnin edellytykset ja toimivat hyvinvointia tukevat instituutiot.
Vaikka on mahdollista löytää synergiaetuja taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden edistämisessä, on toisaalta myös tunnistettava, milloin nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Ikääntyvän väestön maailmassa ristiriidassa voivat olla esimerkiksi samanaikainen työurien pidentäminen ja omaishoivan lisääminen.
Ikääntyvien yhteiskuntien kestävyyttä eri keinoin
SustAgeable-hankkeessa tutkitaan monipuolisesti eri tekijöiden vaikutuksia työurien pituuteen ja eriarvoisuuteen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla sosiaali- ja eläketurvaa voidaan kehittää työllisyyttä edistäväksi sosiaalisesti kestävällä tavalla. Juuri työllisyys ja työikäinen väestö ovat keskeisessä roolissa ikääntyvään väestöön liittyviin haasteisiin vastaamisessa.
Työssäkäyvien määrää on pyritty kasvattamaan työurien pidentämisen lisäksi ulkomailta saapuvien maahanmuuttajien avulla ja edistämällä työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista maan sisäisen muuttoliikkeen myötä. Maahanmuutossa haasteena Suomessa on, että maahanmuuttajien työttömyys on valtaväestöä korkeammalla tasolla ja paljon inhimillistä pääomaa jää käyttämättä syrjivien rakenteiden takia. Maahanmuuttajaväestön korkea köyhyysriski voi olla myös uhka sosiaaliselle kestävyydelle. Hankkeessa tutkitaan erilaisten muuttoliikkeiden merkitystä väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen alueittaisessa kehityksessä sekä alueiden ja kotitalouksien välisten tulonsiirtojen vaikutuksia maan sisäisiin muuttoihin.
Väestön ikärakenteen muutoksen odotetaan kasvattavan sekä terveydenhuollon että ikääntyneiden pitkäaikaishoivan menoja. Hankkeessa selvitetään väestön ikääntymisen yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin sekä keinoja, joilla mahdollista kustannusten kasvupainetta voidaan hillitä sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Terveydenhuollon ja hoivapalveluiden kustannuksia on Suomessakin pyritty hillitsemään muun muassa organisoimalla palveluita uudelleen markkinaistamisen periaatteisiin tukeutuen ja etenkin hoivapalveluihin pääsyn kynnystä korottamalla. Tällaisiin ratkaisuihin on päädytty varsinkin Pohjoismaissa, joissa julkinen vastuu hoivasta on ollut merkittävä.
Vuonna 2023 hoivapalveluiden organisointi siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle, ja niiden tuottaminen jatkuu todennäköisesti samaan tapaa kuin aiemminkin, osin julkisena ja osin yksityisenä tuotantona. Hankkeessa tarkastellaan niitä kustannuksia, joita hoivasta aiheutuu hoivan tarvitsijoille ja heidän läheisilleen, miten näitä kuluja katetaan ja millaisiin yhteiskunnallisiin sukupuoli- ja sukupolvisopimuksiin nämä käytännöt pohjaavat.
SustAgeable-hanke yhdistää sosiaalista ja taloudellista näkökulmaa
SustAgeable-hankkeessa pyritään tarkastelemaan niin taloudellisen kuin sosiaalisen kestävyyden ulottuvuuksia. Tutkimus koskettaa näin hyvinvointivaltion eri osa-alueita monipuolisesti.
Konsortio etsii taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden välisiä synergioita ja ristiriitoja ikääntyvän väestön kontekstissa. Ajan ja paikan ulottuvuudet on sisällytetty analyyseihin, sillä ne vaikuttavat haasteiden, ratkaisujen soveltuvuuden ja prioriteettien arviointiin. Se, mikä toimii Helsingissä, ei välttämättä toimi Keski-Pohjanmaalla. Se, mikä on 2020-luvun eri ikäisten kannalta nyt toimivaa ja taloudellista, voi osoittautua myöhemmin epätaloudelliseksi ja epätarkoituksenmukaiseksi sekä kurittaa tulevia sukupolvia kestämättömällä tavalla.
Lue artikkeli
Zechner, M., Vaalavuo, M., Linnosmaa, I., Kyyrä, T., & Kauppinen, T. (2022). Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ikääntyvässä yhteiskunnassa . Gerontologia, 36(3), 317–324. https://doi.org/10.23989/gerontologia.117120
