Sukupolvien väliset suhteet ovat tällä hetkellä maailmanlaajuisesti keskellä suuria murroksia. Muun muassa ilmastokriisi ja väestön ikääntyminen vaikuttavat väistämättä sukupolvien välisiin suhteisiin, kun keskustelua käydään esimerkiksi ilmastotoimien keinoista ja kiireellisyydestä tai eläkejärjestelmän rahoituspohjasta. Päätöksillä on pitkäaikaisia vaikutuksia nykyisille ja tuleville sukupolville ja on olennaista, miten murroksiin vastataan sosiaalisesti kestävällä tavalla, ilman että ajaudutaan sukupolvien väliseen konfliktiin.
Minna Zechner ja Tiina Sihto käsittelevät vasta julkaistussa artikkelissaan sukupolvisopimuksen käsitettä. Artikkeli tarjoaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen siihen, miten sukupolvisopimuksen käsitettä on tutkimuskirjallisuudessa aiemmin määritelty.
Sukupolvisopimuksen käsitettä on tutkimuksessa käytetty sukupolvien välisten suhteiden tarkasteluun. Sukupolvisopimus ymmärretään yleensä eri sukupolvien välisiä vastuita määritteleviksi työnjaoksi, jota ei usein ole millään tavalla kirjoitettu auki. Tavallisimmin se tarkoittaa sitä, että vanhempien vastuulla on huolehtia lapsistaan ja kasvattaa heistä vastuullisia yhteiskunnallisia toimijoita ja aikanaan lapset aikuisiksi kasvettuaan huolehtivat vanhemmistaan. Käsitteen määrittely on kuitenkin usein melko epämääräistä, eikä tutkimuksista aina käy ilmi, millaisia ovat sukupolvisopimuksen ehdot ja sisällöt, tai ketkä määritellään sukupolvisopimuksen osapuoliksi. Tämän vuoksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, millaista tutkimusta sukupolvisopimuksiin liittyen on tehty ja miten sukupolvisopimuksen käsitettä on määritelty.
Yleisimmin sukupolvisopimuksia käsittelevät artikkelit keskittyivät sukupolvisopimusten taustalla oleviin arvioihin, kuten perhevelvollisuuksiin, iäkkäiden hoivan järjestämiseen yhteiskunnissa sekä erilaisiin toimeentuloon liittyviin teemoihin, kuten perintöihin, perheenjäsenten kouluttautumiseen tai sosiaaliturvaan liittyviin teemoihin.
Eksplisiittiset ja implisiittiset sukupolvisopimukset
Sukupolvisopimusten määritelmät eriytyivät sen mukaan, onko kyseessä eksplisiittinen sukupolvisopimus, eli esimerkiksi lait sekä eläkejärjestelmän kaltaiset hyvinvointivaltion politiikat ja järjestelmät, vai implisiittinen sukupolvisopimus, jolloin kyseessä ovat enemmänkin yksittäisten ihmisten, perheiden ja yhteisöjen jakamat arvot ja toimintatavat suhteessa eri sukupolvien keskinäisiin rooleihin. Sopimuksen eksplisiittisyys ja implisiittisyys myös vaikuttivat siihen, millaisiksi sukupolvien väliset velvollisuudet ja resurssien jako ymmärretään, miten sopimusta toimeenpannaan ja ylläpidetään sekä mitkä ovat siihen mahdollisesti kohdistuvat riskit.
Keskeiseksi määritelmissä muodostui erityisesti työssäkäyvän sukupolven rooli sukupolvisopimuksen rahoittajana ja ylläpitäjänä, ja täten myös työssäkäyvien sitoutuminen sukupolvisopimukseen. Työssäkäyvien tehtävä on tukea ja resursoida niin eksplisiittistä sukupolvisopimusta, esimerkiksi veroja maksamalla ja eläkejärjestelmää rahoittamalla, kuin implisiittistä sukupolvisopimusta, johon kuuluu niin itseä nuorempien kuin vanhempien sukupolvien jäsenten hoivasta huolehtiminen tai hoivaaminen. Sukupolvisopimukset näyttäytyivät tutkimuksissa ei-poliittisina, sukupuolittuneina ja heteronormatiivisina.
Lue artikkeli
Zechner, Minna & Sihto, Tiina (2023). The concept of generational contract: A systematic literature review. International Journal of Social Welfare, 1–14. https://doi.org/10.1111/ijsw.12636
Artikkelin kirjoittajat työskentelevät SustAgeable-hankkeen Hoiva-työpaketissa, jossa tutkitaan hoivaan liittyviä vastuita ja miten erilaiset politiikat muokkaavat näitä vastuita.
