Ikääntyneiden elinoloissa merkittävää alueellista vaihtelua

Vasta julkaistu tutkimus avaa alueellisia eroja väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa Suomessa. Kaupunkialueilla ikääntyneiden pienituloisuus on huomattavasti vähäisempää. Hyvinvointialueilla, joilla 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on suurempi, myös ikääntyneen väestön pienituloisuus ja puutteellisesti varustetussa asunnossa asuminen ovat yleisempiä.

Talo maaseudulla. Kuva: Aiva Apsite / Unsplash
Kuva: Aiva Apsite / Unsplash

SustAgeable-tutkijat Milena Nevanto, Katja Ilmarinen ja Timo Kauppinen tarkastelevat tuoreessa tutkimusartikkelissaan alueellisia eroja väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa. Alueelliset erot väestön ikääntymisessä ovat suuria. 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä vaihteli vuonna 2020 hyvinvointialueiden välillä 16 prosentista 32 prosenttiin. Osuus on kasvanut kaikkialla vuosina 1995–2020, mutta kasvu on ollut eritahtista.

Ikääntyneiden elinolojen alueellisista eroista aiempaa tietoa on ollut vähemmän. Esimerkiksi ikääntyneiden pienituloisuudessa on selviä eroja hyvinvointialueiden välillä. Vuonna 2020 alimman tuloviidenneksen asuntokuntiin kuuluvien osuus 65 vuotta täyttäneistä vaihteli hyvinvointialueilla 15 prosentista 32 prosenttiin. Pienituloisuus on laskenut lähes kaikilla hyvinvointialueilla vuosina 1995–2020, mutta eri tahdissa.

Kunnat muistuttivat vuonna 2020 aiempaa enemmän naapurikuntiaan ikääntyneiden pienituloisuuden osalta Moranin I -indeksin perusteella.
Kunnat muistuttivat vuonna 2020 aiempaa enemmän naapurikuntiaan ikääntyneiden pienituloisuuden osalta Moranin I -indeksin perusteella.

Ikääntyneiden elinolojen alue-eroissa tapahtunut muutoksia

Uudenmaan hyvinvointialueilla 65 vuotta täyttäneiden osuus on pieni ja ikääntyneet ovat elinoloiltaan vähemmän haavoittuvissa elämäntilanteissa. Suurimpia ikääntyneiden, pienituloisten ja puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuvien osuudet ovat Itä-Suomen hyvinvointialueilla ja Kainuussa. Kaupunkialueilla ikääntyneiden pienituloisuus on huomattavasti vähäisempää kuin ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla.

Ikääntyneiden elinolojen alue-eroissa on tapahtunut muutoksia vuosina 1995–2020. Ikääntyneiden pienituloisuus ja puutteellisesti varustetussa asunnossa asuminen ilmenevät aiempaa enemmän alueellisina ryppäinä. Laajempia yhtenäisiä pienituloisia ja puutteellisen varustetason alueita oli vuonna 2020 erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa. Näiden ilmiöiden alueellisten erojen jäsentyminen näkyy aiempaa selvemmin suurempina alueellisina kokonaisuuksina myös siten, että alue-erot ovat aiempaa enemmän hyvinvointialueiden välisiä niiden sisäisten erojen sijaan.

Alue-eroissa kyse kaupunkimaisuuteen liittyvistä eroista

Ikääntyneiden pienituloisuuden ja asuntojen puutteellisen varustetason alue-eroissa on maan eri osien välisten erojen lisäksi kyse erityisesti kaupunkimaisuuteen liittyvistä eroista. Näin on etenkin hyvinvointialueiden välisissä pienituloisuuden eroissa ja niiden sisäisissä kuntien välisissä pienituloisuuden ja asuntojen puutteellisen varustetason eroissa. Sen sijaan kuntien sisällä ilmenevä alueellinen vaihtelu pienituloisuudessa ei liity yhtä selvästi kaupunkimaisuuden eroihin, vaan siinä on kyse esimerkiksi asuinalueiden eriytymisestä kaupunkialueiden sisällä.

Niillä hyvinvointialueilla, joilla 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on suurempi, myös ikääntyneen väestön pienituloisuus ja puutteellisesti varustetussa asunnossa asuminen ovat yleisempiä. Alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tämä on syytä ottaa huomioon esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen resursoinnissa.

Lue artikkeli

Milena Nevannon, Katja Ilmarisen ja Timo Kauppisen artikkeli Alueelliset erot väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa julkaistiin 16.2.2024 Yhteiskuntapolitikka-lehdessä.

Lisätietoja