SustAgeable järjesti Tieteiden yössä paneelikeskustelun ikääntymisen vaikutuksista taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen hoivan näkökulmasta. Keskustelussa nousi esiin hoivavastuun lisääntyvä siirtäminen omaisille ja tarve kilpailulle hoivaa tuottavien markkinatoimijoiden välillä.
Paneelikeskustelussa SustAgeablen tutkijat sosiaalityön apulaisprofessori Minna Zechner (Helsingin yliopisto), sosiaali- ja terveystaloustieteen professori Ismo Linnosmaa (Itä-Suomen yliopisto) ja juontajana toiminut tutkijatohtori Tiina Sihto (Helsingin yliopisto) etsivät vastausta suureen kysymykseen: miten toteuttaa hoivaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla?
Hoivasta keskusteltaessa on tärkeää muistaa, että jokainen syntyy toisten ihmisten hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevana, ja valtaosa myös tarvitsee hoivaa jossain vaiheessa elämää myöhemmin, tapahtui se sitten fyysisen tai psyykkisen sairauden, onnettomuuden tai korkean iän vuoksi. Valtaosa myös jossain elämänsä vaiheessa hoivaa yhtä tai useampaa ihmistä.
Vaikka elämme yhä pidempään ja yhä terveempinä, hoivan tarve elämän loppupäässä ei ole kadonnut.
Vaikka elämme yhä pidempään ja yhä terveempinä, hoivan tarve elämän loppupäässä ei ole kadonnut, vaan siirtynyt myöhemmäksi. Viimeisiä elinvuosia leimaa usein intensiivinen tarve hoivalle. Vanhusväestön kasvun myötä hoivan tarve kasvaa voimakkaasti, samalla kun julkisen ja poliittisen keskustelun keskiössä on vaade julkisten menojen leikkaamisesta. Hyvinvointialueet kuitenkin kamppailevat pahasti alijäämäisten budjettien sekä henkilöstöpulan kanssa. Onko sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä hoiva näissä oloissa mahdollista?
Käsitteiden määrittelyllä selkeyttä keskusteluun
Paneelikeskustelu alkoi erilaisten käsitteiden määrittelyllä – mitä ovat hoiva ja hoivapolitiikka, mitä on taloudellinen kestävyys, entä sosiaalinen kestävyys? Minna Zechner toi esiin, että hoivan tarve syntyy, kun ihminen ei selviä ilman apua arkipäiväisen elämän perustoiminnoista. Hoivan määrittelylle keskeistä on myös rajankäynti hoidon käsitteen kanssa. Vaikka hoiva ja hoito usein arkielämässä sekoittuvat, voidaan ajatella, että hoito tähtää parantumiseen, hoiva ei.
Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden määrittelyssä tuotiin esiin käsitteiden huokoisuutta ja monitulkintaisuutta. Molempien käsitteiden voidaan kuitenkin nähdä kumpuavan kestävän kehityksen määritelmistä, joissa korostetaan, että ihmiskunnan nykyisten tarpeiden tyydyttäminen tulee organisoida siten, että resurssit riittävät vielä tulevien sukupolvien tarpeiden tyydyttämiseen. Tällöin hyvinvointi jakaantuu tasaisesti eri sukupolvien välillä ja kaikilla yksilöillä on mahdollisuus hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa tasa-arvoista hyvinvoinnin jakautumista nykyhetki ja tulevaisuus huomioiden.
Hoivan haasteet ovat moninaiset
Zechner toi esiin monia hoivaan liittyviä ongelmakohtia, kuten hoivan sukupuolittuneisuuden ja kytkökset yhteiskuntaluokkaan, hoivavastuun lisääntyvän siirtämisen omaisille, hoivatyön määrittelyn yhä enemmän maahanmuuttaja-ammatiksi sekä hoivatyön ulkoistaminen globaaleille hoivamarkkinoille.
Ismo Linnosmaa jatkoi hoivaan kytkeytyvien taloudellisten haasteiden purkamista. Julkisen talouden kestävyydelle paineita synnyttää väestön ikääntymiseen aiheuttama pitkäaikaishoidon (eli hoivan) tarpeen odotettu kasvu tulevina vuosina.
Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana pitkäaikaishoidon tarve kasvaa selvästi nopeammin kuin esimerkiksi terveyspalvelujen tarve. Ennusteissa tämä näkyy julkisten pitkäaikaishoidon menojen bruttokansantuoteosuuden nopeana kasvuna, joskin lähtötaso on selvästi alhaisempi kuin terveyspalveluissa tai eläkkeissä. Tähän mennessä ennusteet ovat kuitenkin ristiriidassa toteutuneen kehityksen kanssa, sillä viime vuosina ikääntyneiden palvelujen käyttö ei ole kasvanut, vaan vähentynyt.
Hoivan kilpailuttaminen on haastavaa, sillä ostetun palvelun lopputuotteena tulisi olla hyvä arki.
Keskustelua käytiin myös hoivapalveluiden markkinoista. Hoivan kilpailuttaminen on haastavaa, sillä ostetun palvelun lopputuotteena tulisi olla hyvä arki. Vaikka kilpailutuksilla tavoitellaan kustannussäästöjä, myös kilpailuttaminen sekä palveluntuottajien valvonta maksaa. Kuten Linnosmaa totesi, jotta markkinat toimisivat, tarvittaisiin hoivaa tuottavien markkinatoimijoiden välistä kilpailua. Tämä takaisi sen, etteivät hinnat karkaa käsistä. Jos kilpailua markkinoilla on vähän, tarvitaan lisää sääntelyä.
Miten hoivan järjestäminen voidaan ratkaista?
Keskustelun lopuksi yleisöltä kysyttiin, millaisia uusia (tai uusvanhoja) ratkaisuja voisi soveltaa hoivan järjestämiseen. Vastausvaihtoehtoja olivat iäkkäiden omaisuuden realisointi hoivapalveluiden rahoitukseen, aikuisten lasten tai muiden läheisten taloudellinen tai käytännöllinen vastuu hoivasta, asepalveluksen kaltainen pakollinen hoivapalvelus, verojen korottaminen tai jokin muu ratkaisu. Vaihtoehdot saivat yleisöltä vaihtelevasti kannatusta – jokaista kannatettiin jonkin verran, toisia enemmän kuin toisia. Vaikka virallista ääntenlaskentaa ei suoritettu, perinteinen verojen korotus vaikutti nauttivan suurinta suosiota yleisön keskuudessa.
Paikalla ollut yleisö esitti myös arvokkaita kysymyksiä ja puheenvuoroja. Yleisöstä kysyttiin, onko hoivapommi yhä ajankohtainen käsite ja olisiko perhehoito mahdollinen ratkaisu hoivan järjestämiseen. Tärkeän kysymyksen esitti paikalle saapunut lukiolaisryhmä, joka halusi tietää, mitä nuoren sukupolven tulisi poimia keskustelusta mukaansa. Lukiolaiset saivat tutkijoilta hyvin kiteytetyn vastauksen: hoiva koskettaa meistä jokaista, hoivan tarve on luonnollista eikä esimerkiksi iäkkäitä tule sen vuoksi syyllistää.
Lue lisää
Voit lukea lisää Tieteiden yöstä täältä.
