Viimeaikaisten eläkeuudistusten keskiössä on ollut tavoite siitä, että vanhuuseläkkeelle jäädään yhä myöhemmin ja työssä jatketaan aiempaa pidempään. Tavoite on Euroopan maille yhteinen, sillä huoltosuhde heikkenee väestön ikääntyessä ja työikäisen väestön vähentyessä.
Lakisääteinen eläkeikä on tärkein yksittäinen ihmisten käyttäytymistä ohjaava säännös, ja sitä onkin nostettu kaikissa maissa. Toinen tärkeä työurien pitenemiseen tähtäävä muutos on ollut varhaiseläkereittien poistaminen tai rajaaminen.
On kuitenkin laaja joukko ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua jatkaa työssä vanhuuseläkeikään saakka. Ikä, jossa eurooppalaiset keskimäärin poistuvat työmarkkinoilta työuransa loppupäässä, laahaakin selvästi eläkeikää jäljessä.
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että sosioekonominen asema vaikuttaa työssä jatkamiseen ja eläkkeelle siirtymiseen. Matalasti koulutetut, alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat kohtaavat ikääntyessään useammin terveysongelmia ja vaikeuksia työvoiman kysynnän kanssa kuin korkeasti koulutetut, ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat. Tämä aiheuttaa haasteita työssä jatkamiselle.
Koulutustaso onkin yksi tärkeimmistä työllisyyttä, ammattia ja ansioita määrittävistä tekijöistä. Mutta miten koulutuserot näkyvät työuran loppupäässä työmarkkinoilta poistumisessa ja ovatko erot syventyneet vai kaventuneet, kun katsotaan ajallista kehitystä eri maissa?
Työurat jatkuvat pidempään, koulutustason mukainen kuilu pysyy mutta ei syvene
Tutkimme koulutustason yhteyttä työnjättöikään hiljattain vertailemalla 16:ta Euroopan maata vuosina 2003–2020. Eurooppalaiset jatkavat työmarkkinoilla nyt keskimäärin 2,5 vuotta pidempään kuin 2000-luvun alkupuolella. Matalasti koulutetut jättävät työnteon kuitenkin aiemmin kuin korkeasti koulutetut, ja erot ovat huomattavat: korkeasti koulutetut poistuvat työmarkkinoilta keskimäärin 65 vuoden iässä, kun taas matalasti koulutetut työskentelevät keskimäärin 62-vuotiaiksi.
Hyvä uutinen on, että kuilu eri koulutustasoryhmien välillä ei ole suurentunut. Ikä, jossa työmarkkinoilta poistutaan, on noussut sekä matalasti että korkeasti koulutetuilla. Myös matalasti koulutetut ovat siis keskimäärin pystyneet jatkamaan työmarkkinoilla aiempaa pidempään, vaikka erot Euroopan maiden välillä ovatkin huomattavat.
Huomio matalasti koulutettujen työssä jatkamiseen ja eläkeaikaiseen toimeentuloon
Koulutustaso on noussut Euroopassa vakaasti jo pitkään. Ikääntyvät työntekijät ovat keskimäärin paremmin koulutettuja, ja heistä aiempaa suurempi osuus osallistuu aktiivisesti työmarkkinoille kuin parikymmentä vuotta sitten. Kehitys antaa hyvät eväät työurien pidentämiselle.
Monessa maassa huomattava osa ikääntyvästä työvoimasta on kuitenkin edelleen matalasti koulutettua. Kun vanhuuseläkeiän ja täyden työuran saavuttaminen on edellytyksenä täydelle eläkkeelle, voi riittävä toimeentulo muodostua haasteelliseksi niille, jotka syystä tai toisesta poistuvat työmarkkinoilta jo ennen eläkeikää ja joiden työuran aikainen ansiotaso on matala. Erityisesti iäkkäämmät naiset, joiden työurat jäävät usein lyhyemmiksi ja ansiot miehiä matalammiksi, kuuluvat riskiryhmään.
Vertailumme perusteella Suomi kuuluu Saksan ja Ruotsin ohella niihin Euroopan maihin, joissa työurat ovat pidentyneet ja koulutustason mukaiset erot työnjättöiässä ovat kaventuneet eniten. Erityisesti suomalaiset naiset jatkavat työssä verrattain pitkään.
Kuitenkin myös Suomessa on hyvä tunnistaa ne ryhmät, joiden työssä jatkaminen osoittautuu nyt ja tulevaisuudessa erityisen haasteelliseksi. Jotta työurien pidentämisen tavoite olisi myös sosiaalisesti kestävä, matalasti koulutettujen työssä jatkamiseen ja eläkeaikaiseen toimeentuloon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Työmarkkinakiinnittymistä ja työkykyä voidaan tukea monin tavoin läpi elämänkaaren.
