Väestön ikääntyminen ja hoivapolitiikka kasvattavat omaisten tekemän hoivatyön kysyntää
Väestön ikääntyminen kasvattaa hoivan tarvetta etenkin iäkkäämmässä väestönosassa. Sekä virallisen hoivan tai hoidon eli sosiaali- ja terveyspalvelujen mutta myös epävirallisen hoivan kysyntä kasvavat. Virallisen hoivan tarjonnasta vastaavat tehtävään koulutetut ammattilaiset. Epävirallisella hoivalla tarkoitetaan aviopuolison, lasten tai muiden läheisten henkilöiden tarjoamaan apua ja tukea eli omaishoivaa, jota annetaan hoivan tarpeessa olevalle henkilölle [1]. Suurin osa iäkkäiden saamasta hoivasta on omaishoivaa [7].
Osa omaishoitajista saa julkista omaishoidon tukea. Omaishoitajat sitoutuvat tällöin hoivaan allekirjoittamalla sopimuksen kunnan kanssa. Vastineeksi heille maksetaan rahallista etuutta ja he ovat oikeutettuja lakisääteisiin, hoitajien jaksamista ja osaamista tukeviin palveluihin. Vuonna 2020 Suomessa oli kaikkiaan 23 600 iäkkäiden omaishoitajaa (www.sotkanet.fi). Omaishoitajista lähes 60 prosenttia oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia ja 11 prosenttia 85-vuotiaita tai sitä vanhempia. Noin puolet iäkkäiden omaishoitajista on naisia.
Omaishoivaa omaishoidon tuen turvin saavista vuonna 2020 kolmannes oli alle 75-vuotiaita ja kaksi kolmannesta 75 vuotta tai sitä vanhempia. Yli 85-vuotiaista henkilöistä melkein 7 prosenttia sai hoivaa kotona omaishoidon tuen turvin. Heistä 45 prosenttia oli naisia (www.sotkanet.fi).
Omaishoidon tuki on ainoa ikääntyneille tarkoitettu sosiaalipalvelu, jonka kattavuus on noussut 2000-2018 (ks. Taulukko 1). Tällä ajanjaksolla on asumispalveluiden kattavuus laskenut 13,1 prosentista hieman alle 9 prosenttiin. Vastaavasti säännöllisen kotihoidon kattavuus on alentunut 11,8 prosentista 11 prosenttiin. Omaishoidon tuen osalta kehityssuunta on ollut toinen, ja palvelun kattavuus on noussut 3 prosentista 4,8 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Yksi selitys tälle kehitykselle voi olla se, että järjestämisestä vastaavat kunnat näkevät omaishoidon tuen halpana tapana vastata lisääntyvään palveluiden tarpeeseen.
Taulukko 1 Ikääntyneiden sosiaalipalvelujen kattavuus vuosina 2000-2018
| Palvelu | 2000 | 2010 | 2018 |
| Asumispalvelut | 13,1 | 11,8 | 8,8 |
| Säännöllinen kotihoito | – | 11,8 | 11,0 |
| Omaishoidon tuki | 3,0 | 4,2 | 4,8 |
| Kotona asuvat | 90,1 | 89,5 | 91,3 |
Lähde: www.sotkanet.fi
Kuinka paljon omaishoivaa tarjotaan Suomessa?
Tarkkaa arviota omaishoivan tarjonnasta Suomessa on vaikeaa saada, koska omaishoidon tukea saavien lisäksi Suomessa on lukuisa määrä henkilöitä, jotka auttavat ja tukevat toimintakyvyn puutteista tai kroonisista terveysongelmista kärsiviä henkilöitä. Vilkko ja kumppanit arvioivat väestötutkimuksen tietojen perusteella, että Suomessa oli vuonna 2013 noin 1,2 miljoonaa henkilöä, jotka auttoivat sukulaista tai ystävää, joka ei tule toimeen ilman apua vanhuuden, vammaisuuden tai sairauden vuoksi [5]. Tämän arvion mukaan jopa yli viidennes suomalaista osallistui vuonna 2013 epävirallisen hoivan tarjontaan.
Mikä on omaishoivan taloudellinen arvo?
Epävirallisen hoivan tuottamisen yksikkökustannusta on arvioitu koulutetuille (lähi)hoitajille maksettujen palkkojen tai omaishoidon vaihtoehtoiskustannuksen avulla. On myös mitattu korvausta, joka yksilöille tulisi maksaa, että he ryhtyisivät tuottamaan omaishoitoa. Tutkimusten mukaan omaishoidon yksikkökustannus vaihtelee 7-17 euroon tuntia kohden vuoden 2001–02 rahassa mitattuna [4].
Toinen tapa mitata epävirallisen hoivan tuottamisen taloudellista arvoa on arvioida sitä, kuinka paljon epävirallinen hoiva vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja säästää menoja. Van Houtven kollegoineen tutki asiaa Yhdysvalloissa ja osoitti, että epävirallinen hoiva vähensi kotihoidon käyttöä sekä viivästi ikääntyneiden siirtymistä laitoshoitoon [6]. Suomessa taas Kehusmaan, Autti-Rämön ja Rissasen laskelmien mukaan 23 000 raskasta ja sitovaa hoivatyötä tekevän omaishoitajan lisääminen omaishoidon tuen piiriin synnyttäisi kunnille 460 miljoonan säästön palvelujen käytössä ja 338 miljoonan nettomääräisen säästön, jos omaishoitajille maksettaisiin omaishoidon tukea keskimääräisen etuustason mukaisesti [3]. Näiden arvioiden perusteella näyttäisi siltä, että omaishoivan tukeminen on kannattavaa, jos sillä tavoitellaan sosiaali- ja terveyspalvelujen menojen kasvun hillintää.
Omaishoivasta aiheutuu kustannuksia hoivaajille
Omaishoiva on kuitenkin aikaa vievää ja haittaa usein hoivaajien muita aktiviteettejä, kuten ansiotyötä ja vähentää sitä kautta verotuloja. Työssäkäyvien omaishoitajien ansiotulojen on esimerkiksi Australiassa arvioitu olevan noin 30 % pienemmät kuin vastaavien ei-omaishoitajien. Yhdysvalloissa on arvioitu, että vanhempiaan hoivaavien naisten koko työuran menetetty tulo olisi 140 000 dollaria ja miesten 90 000 dollaria. Heikko taloudellinen tilanne kuormittaa omaishoitajia, ja naiset ylipäätään kokevat omaishoidon kuormittavampana kuin miehet [2]. Omaishoivaa ei voi siis itsestään selvästi pitää edullisena hoivan muotona.
Lähteet
[1] Anttonen, A. & Zechner, M. (2011) Theorizing care and care work. Teoksessa Birgit Pfau-Effinger & Tine Rostgaard (toim.) Care between work and welfare in European societies. Houndmills: Palgrave Macmillan, 15‒34.
[2] Keating, N. C., Fast, J.E., Lero, D. S., Lucas, S. J. & Eales, J. (2014) A taxonomy of the economic costs of family care to adults. The Journal of the Economics of Ageing 3, 11–20.
[3] Kehusmaa S., Autti-Rämö I., Rissanen P. (2013) Omaishoidon vaikutus ikääntyneiden hoidon menoihin, Yhteiskuntapolitiikka 78(2), 138-151
[4] Koopmanschap M.A., van Excel, J.A., van den Berg B., Brouwer W.B.F. (2008) An overview of methods and applications to value informal care in economic evaluations of healthcare, Pharmacoeconomicss 26(4), 269-280
[5] Vilkko A., Muuri A., Saarikalle K., Noro A., Finne-Soveri H., Jokinen S. (2014) Läheisavun moninaisuus teoksessa Vaarama M., Karvonen S., Kestilä L., Moisio P., Muuri A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Juvenes Print- Suomen yliopistopaino Oy, Tampere
[6] Van Houtven C., Norton E. (2004) Informal care and health care use of older adults, Journal of Health Economics, 23, 1159-1180 [7] Zigante, V. (2018) Informal care in Europe. Exploring formalisation, availability and quality. Luxembourg: Publications Office of the European Union.
