Hallituksen lakiesityksen mukaan keskeistä on määritellä osittain uudelleen ikääntyneille tarkoitettua hoivapalveluita, jotka sisältävät kotiin annettavaa palvelua ja asumista. Nämä palvelut vaativat myös tarkempaa ohjausta. Uudistustarpeen taustalla ovat väestön ikääntyminen, hoivapalveluiden viimeaikaiset ongelmat ja henkilöstön riittävyyden haasteet.
Asiantuntijat antoivat sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemistilaisuudessa lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle (HE231/2021) laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi.
Kuulemistilaisuudessa asiantuntijat toivat esiin lakiesityksessä olevia ikääntyneiden ja heille suunnattujen hoivapalveluiden kannalta keskeisiä seikkoja.
Lakiesityksessä tukipalvelut on eritelty kotihoidosta
Ikääntyneille kotiin annetut palvelut eritellään lakiesityksessä siten, että tukipalvelut olisivat erillään kotihoidosta, joka voi sisältää myös kotisairaanhoitoa. Uusi sosiaalipalvelu olisi turva-auttamispalvelu. Kotihoitoa ja turva-auttamispalvelua olisi tarjottava tarpeen mukaan myös yöaikaan. Esitys on sinällään hyvä, etenkin yöaikainen palvelu.
Vaarana on kuitenkin palvelujen ja niiden maksujen laaja kirjo ja vaikea hallittavuus kun palveluiden tuottajia voi olla todella monia: yksi siivoaa, toinen jakaa lääkkeet, kolmas nostaa sängystä ja neljäs vie suihkuun ja niin edelleen. Esityksestä ei käynyt ilmi kuka seuraa maksujen karttumista ja sitä, milloin maksuja tulisi alentaa. Asiakasmaksuja alennetaan harvoin ja moni hakee niiden kattamiseen toimeentulotukea (Vaalavuo 2018).
Asumisen palvelujen jakaminen kahteen luokkaan tuo selkeyttä
Ikääntyneille tarjottavat asumisen sisältävät palvelut jaetaan esityksessä kahteen: yhteisölliseen asumiseen, joka vastaa lähinnä nykyistä tavallista palveluasumista ja ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, joka vastaa nykyistä tehostettua palveluasumista. Jako selkeyttää asumispalveluiden kirjoa, mutta yhteisöllinen asuminen ei vastaa nimeään.
Nykyisissä palvelutaloissa on vähän yhteisöllisyyttä ja asukkaat kokevat usein yksinäisyyttä (Jansson ym. 2020). Yhteisölliseen asumiseen on mahdollista yhdistää omaishoito ja saada omaishoidon tukea, mikä on sinällään hyvä. On tosin varmistettava, että omaishoitoa ei käytetä perusteena olla antamatta asumisyksikössä tarjolla olevia palveluita.
Esityksessä moni kohta jää kuitenkin toiveen tasolle
- Koti- ja asumispalveluita johtavien johtajien harteille kasataan paljon vastuuta ilman riittäviä resursseja ja muita keinoja hoitaa vaativa tehtävää (ks. Hoppania ym. 2017, 2021).
- Omavalvontaan kohdentuu vahva usko laadun varmistamisen näkökulmasta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on huomauttanut palveluiden laadun puutteista (EOAK/4944/2019).
- Hyvinvointialueiden mahdollisuuksiin integroida palveluita tukeudutaan, mutta konkreettisia keinoja siihen ei mainita.
- Työhyvinvointia korostetaan henkilökunnan jaksamisen ja saatavuuden kannalta, mutta keinoja sen parantamiseen ei esityksessä kerrota.
- Teknologian hyödyntäminen hoiva-alan työnkuormituksen keventämisessä. Teknologia ei välttämättä helpota työtä, vaan esimerkiksi sen myötä lisääntyvä kirjaaminen koetaan kuormittavana (Olakivi ym. 2021).
– Suurin osa vanhushoivan ja lakimuutosesityksen ongelmista olisi ratkaistavissa riittävällä resursoinnilla. Sitä ei kuitenkaan näytä olevan luvassa, sanoo Minna Zechner.
Ehdotetussa lakipaketissa esitetään muutettavaksi sosiaalihuoltolakia, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettua lakia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia sekä yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia. Esityksen tavoitteena on vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää asumisen välimuotoisia ratkaisuja ja palvelujärjestelmää, tehostaa omavalvontaa ja vanhuspalvelujen johtamista sekä ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja iäkkäiden kotiin annettavissa palveluissa. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.
Valiokunnan kuulemistilaisuudessa asiantuntijoina olivat kuultavina
- apulaisprofessori Minna Zechner, Helsingin yliopisto ja Sosnet (valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto), SustAgeablen Hoiva-työpaketin johtaja
- professori, johtaja Marja Jylhä Tampereen yliopisto, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoE AgeCare)
- erikoissuunnittelija Tiina Autio Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
- puheenjohtaja Eija Tolonen Kansallinen ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto
- geriatrian erikoislääkäri, geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri
Materiaalit
Sosnetin asiantuntijalausunto HE 231/2021 vp sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi. Linkki (avautuu uuteen välilehteen): https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=a250f1d9-84a5-4fcd-846c-c3c8a00a6059
Lähteet
EOAK/4944/2019 Laitos- ja palveluasumisen laadun valvonta vanhustenhuollossa 20.4.2020
Hoppania, Hanna-Kaisa, Olakivi, Antero & Zechner, Minna (2017) Johtamisen rajat vanhushoivassa. Teoksessa Jenni Kulmala (toim.) Parempi vanhustyö. Jyväskylä: PS-kustannus, 202−225.
Hoppania, Hanna-Kaisa, Olakivi, Antero, Zechner, Minna & Näre, Lena (2021) Managerialism as a failing response to the care crisis. Teoksessa Lise Lotte Hansen, Hanne Marlene Dahl & Laura Horn (toim.) A care crisis in the Nordic welfare states?: Care work, gender equality and welfare state sustainability. Bristol: Policy Press, 110–119.
Jansson, Anu, Karisto, Antti, & Pitkälä, Kaisu (2020). Vartoomista, korpeentumista, rämpimistä – palvelutalossa asuvien kokemuksia yksinäisyydestä. Gerontologia, 34(2), 117–134. https://doi.org/10.23989/gerontologia.85169
Olakivi, Antero, Van Aerschot, Lina, Mathew Puthenparambil, Jiby & Kröger, Teppo (2021) Ylikuormitusta, lähijohtajan tuen puutetta vai vääränlaisia tehtäviä. Miksi yhä useammat vanhustyöntekijät harkitsevat työnsä lopettamista? Yhteiskuntapolitiikka 86(2), 141–154.
Vaalavuo, Maria (toim.) (2018) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 30/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
