Sosiaalisen kestävyyden käsitteen suosio korostuu silloin, kun halutaan ymmärtää suurten yhteiskunnallisten murrosten vaikutuksia. Käsitteen määrittelyt eroavat merkittävästi toisistaan eri tutkimusten välillä. Pahimmillaan se saatetaan jättää tutkimuksissa jopa kokonaan määrittelemättä.
Sosiaalista kestävyyttä ja sen ilmenemistä eri yhteyksissä on tutkittu jo pitkään. Runsaasta tutkimuksesta huolimatta sen määrittely tuottaa edelleen monelle päänvaivaa. SustAgeable-hankkeessa vastikään julkaistu kirjallisuuskatsaus käy läpi sosiaalisen kestävyyden aiempaa määrittelyä.
Sosiaalista kestävyyttä käytetään yhdessä koheesioon ja osallisuuteen viittaavien käsitteiden kanssa
Odotuksista huolimatta, yhtä yleispätevää määritelmää sosiaaliselle kestävyydelle ei löydy. Yllättävää oli havainto siitä, kuinka moni asia saatetaan kehystää sosiaaliseksi kestävyydeksi. Sekin yllätti, ettei kaikissa tutkimuksissa annettu sosiaaliselle kestävyydelle sisältöä tai operationalisoitu käsitettä, vaikka se olisi mainittu tutkimuksen otsikossa tai abstraktissa.
Käsitettä hyödynnettiin varsin monimuotoisesti. Sosiaalinen kestävyys oli valittu keskeiseksi käsitteeksi niin laajoja kestävyyskokonaisuuksia käsitteleviin artikkeleihin, kuin myös yksityiskohtaisesti tiettyjä palveluita tarkasteleviin tutkimuksiinkin. Käsitteen hyödyntäminen hyvin erilaisissa tutkimuskohteissa luo haastetta sosiaalisen kestävyyden yhteiselle ymmärtämiselle.
Kun samaa käsitettä luonnehditaan yksilön stressin määrällä, potilasturvallisuudella, hoivan sukupuolittuneella jakautumisella, kansakuntien kilpailukyvyllä ja sosiaalisella pääomalla, alkaa yhteisen määrittelyn löytäminen karata yhä kauemmas.
Vaikka kaikkiin ympäristöihin soveltuvia yhteneväisyyksiä on vaikea löytää, sosiaalisen kestävyyden määritelmiin sisältyy joitain samankaltaisuuksia. Se esiintyy usein yhdessä oikeudenmukaisuuden, reiluuden, koheesion, integraation ja osallisuuden käsitteiden kanssa.
Esimerkiksi paikallisiin ympäristöihin keskittyvässä tutkimuksessa sosiaalinen kestävyys näyttäytyy kaksisuuntaisena suhteena, jossa turvalliset elinympäristöt, asukkaiden osallistuminen ja sosiaalinen koheesio vahvistavat toisiaan ja edelleen sosiaalista kestävyyttä. Vaikka tulevat sukupolvet ja sosiaalisen kestävyyden yhteys taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen ovat aiempia vuosikymmeniä vahvemmin esillä, ei niiden huomioiminen ole varsinaista valtavirtaa.
Sosiaalinen kestävyys nähdään joustavana ja moneen käypänä käsitteenä
Näyttää siltä, että sosiaalinen kestävyys otetaan avuksi silloin, kun tarkkarajaisemmat määritelmät eivät kykene vangitsemaan tutkimuksen kohteen koko olemusta. Käsitteen valinta yhdistetään suuriin yhteiskunnallisiin murroksiin, kuten ikärakenteen muutokseen, ympäristökriiseihin tai eriarvoisuuden lisääntymiseen. Käsitettä on käytetty niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan ja kansainvälisten yhteenliittymienkin yhteydessä.
Tämä monipuolisuus on yhtäältä käsitteen vahvuus, sillä sen avulla voidaan ymmärtää toisiinsa vaikuttavia kehityskulkuja. Toisaalta käsitteen taipuisuus tekee siitä hankalasti haltuun otettavan.
Tässä kohden tärkeään asemaan nousee tutkijoiden oma aktiivisuus sosiaalisen kestävyyden määrittelyssä. Kun käsitteen valinta perustellaan ja sille annetaan johdonmukaisesti keskeinen sisältö, on tutkimustiedolla mahdollisuus alkaa kumuloitua. Vasta tällöin sosiaalinen kestävyys alkaa saada hahmonsa ja sillä on mahdollisuuksia vakiintua osaksi ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden muodostamaa politiikkarelevanttia ja mitattavissa olevaa kokonaisuutta.
Kirjoittaja
Reetta Myllyviita työskenteli SustAgeable-hankkeessa korkeakouluharjoittelijana ja tutkimusassistenttina vuonna 2024.
Tutustu kirjallisuuskatsaukseen
Myllyviita, R., Saikkonen, P. & Vaalavuo, M. (2024). Sosiaalinen kestävyys hyvinvointivaltiossa: Kirjallisuuskatsaus. THL Työpaperi 64/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-421-5