Tuoreessa Social Sustainability in Ageing Welfare States -kirjassa käsitellään sosiaalista kestävyyttä eri näkökulmista. Maria Vaalavuo ja Shadia Rask avaavat omassa kirjaluvussaan, miten sosiaalinen kestävyys kytkeytyy maahanmuuttoon. He esittävät, että sosiaalisen kestävyyden toteutumisen kannalta on tärkeää, ettei väestöryhmien välille repeä kuiluja ja että yhtäläiset mahdollisuudet taataan kaikille, myös maahanmuuttajille.
Kuva: Paul Hanoka / Unsplash.
Juuri julkaistussa kirjaluvussamme ”Immigration: a necessity for economic sustainability, a challenge for social sustainability” tunnistamme kolme merkittävää linkkiä maahanmuuton ja sosiaalisen kestävyyden välillä: 1) maahanmuuttajien mahdollisuudet vastaanottavassa yhteiskunnassa, 2) maahanmuuttajien ja valtaväestön väliset suhteet ja 3) maahanmuuton seuraukset hyvinvointivaltiolle. Toteamme, että sosiaalisen kestävyyden toteutuminen vaatii sitä, ettei väestöryhmien välille repeä kuiluja ja että yhtäläiset mahdollisuudet taataan kaikille, myös maahanmuuttajille.
Tässä blogikirjoituksessa jatkamme pohdintaa hyvinvointivaltion roolista sosiaalisesti kestävän maahanmuuton rakentamisessa.
Ikääntyvä hyvinvointivaltio tarvitsee maahanmuuttoa – tehdään se sosiaalisesti kestävästi
Ikääntyvä hyvinvointivaltiomme painii taloudellisen kestävyyden kanssa. Maahanmuuttoa tarjotaan usein ratkaisuksi väestöllisen huoltosuhteen heikkenemiseen ja työvoiman vähenemiseen ilman pohdintaa sen yhteydestä sosiaaliseen kestävyyteen, eli väestön hyvinvointiin, hyvinvoinnin jakautumiseen tai hyvinvointivaltion toimintaan laajemmin.
Väestö- ja eriarvoisuustutkimuksen näkökulmasta on selvää, että hyvinvointivaltio on merkittävässä asemassa tukemassa sosiaalista kestävyyttä: kaventamassa kuiluja väestöryhmien välillä, edistämässä kaikkien hyvinvointia ja mahdollisuuksia sekä luomassa jaettuja kuulumisen kokemuksia ja yhteisiä identiteettejä.
Maahanmuuttoa tarvitaan siis hyvinvointivaltion taloudellisen kestävyyden tukemiseksi, kun taas hyvinvointivaltiota tarvitaan sosiaalisesti kestävän maahanmuuton luomiseksi. Maahanmuuton yhteys taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen pitää sisällään erilaisia elementtejä, joihin vaikuttaa myös aikaulottuvuus, valtaväestön asenteet ja elinolot sekä yleinen konteksti (Kuvio 1).
Kuvio 1. Maahanmuuton yhteys taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Maahanmuuttajat supistetaan keskusteluissa työvoimaresurssiksi
Julkista keskustelua maahanmuutosta käydään usein yksipuolisesti lähinnä talouden kielellä. Keskeisimpänä tulokulmana on riittävän työvoiman varmistaminen ja maahanmuuton taloudellinen hyöty hyvinvointivaltiolle. Useimmat tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että maahanmuuton talousvaikutus riippuu maahanmuuttajien työllistymisestä.
Tutkimuksessamme seurasimme Suomeen vuosina 2004–2009 muuttaneita henkilöitä maahanmuuttoa seuranneena vuosikymmenenä (Vaalavuo & Rask, 2024). Tutkimuksemme osoitti, että monet maahanmuuttaneet jäivät kauas suomalaisten ansiotulotasosta. Maahanmuuttaneiden valtaväestöä heikommat työllisyystulokset haastavatkin maahanmuuton taloudellista kestävyyttä, ja ruokkivat poliittista ja populistista ”rusinat pullasta” -ajattelua, että Suomi voi valikoida haluamansa ”työperäiset maahanmuuttajat”.
Valtaväestön asenteita maahanmuuttoa kohtaan muokkaavat monet tekijät
Talouspuheen rinnalle tarvitaan keskustelua valtaväestön asenteista. Tutkimusten perusteella on epäselvää, johtaako edes onnistunut taloudellinen integraatio myönteisempään yleiseen asenteeseen maahanmuuttaneita kohtaan. Maahanmuuttoasenteita muokkaavat myös valtaväestön elinolot ja käsitykset siitä, kuinka maahanmuutto vaikuttaa syntyperäisen väestön taloudellisiin näkymiin ja hyvinvointiin.
Maahanmuuton vaikutuksia koskevassa tutkimuksessa on tarkasteltu pääasiassa vaikutuksia palkkoihin ja tulonjakoon, eikä näyttö ole suoraviivaista. Tyypillisesti vaikutuksia kotimaisten työntekijöiden palkkoihin ja työllisyyteen ei havaita. Jos negatiivisia vaikutuksia on kuitenkin löydetty, ne ilmenevät usein tulonjaon alapäässä (Nieminen ym., 2025). Matalapalkkatöissä olevien huoli omasta toimeentulosta pitäisi siis ottaa vakavasti.
Tuloerojen ja taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen paikallisten keskuudessa on omiaan lisäämään kaunaa maahanmuuttaneita kohtaan, erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä. Tämä tunne pitäisi tunnistaa ja maahanmuuttopolitiikan rinnalla pitäisikin harjoittaa politiikkaa, joka lisää kaikkien taloudellista varmuutta ja turvallisuutta.
Maahanmuuttaneiden korkea lapsiköyhyysriski haastaa tasa-arvon eetoksen
Maahanmuuttaneiden heikommat elinolot ja korkea lapsiköyhyysriski haastavat yhteiskuntamme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Maahanmuuttaneilla lapsilla on nelinkertainen köyhyysriski suomalaistaustaisiin lapsiin verrattuna, ja myös Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset lapset ovat suomalaistaustaisia lapsia useammin köyhiä (Rintala ym. 2023).
Samalla ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista köyhistä lapsista Suomessa on kasvanut niin, ettei lapsiköyhyyteen voida puuttua, eli maahanmuuttajien asemaa kohenneta. Olemmeko valmiita luopumaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteista vai eivätkö ne koske ulkomaalaistaustaisia?
Hyvinvointivaltio kaventaa eriarvoisuutta huolehtimalla kaikista
Eurobarometrin mukaan eurooppalaiset pitävät isäntämaan kielen puhumista, hyvinvointijärjestelmään osallistumista maksamalla veroja ja yhteiskunnan arvojen hyväksymistä tärkeimpänä maahanmuuttajien kotoutumisen tekijöinä. Nämä luonnollisesti vaativat aikaa ja panostusta myös vastaanottavalta yhteiskunnalta. Yksilöiden tekojen lisäksi tämä vaatii hyvinvointivaltion tukevia rakenteita.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on se instituutio, joka mahdollistaa taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan. Sosiaalista kestävyyttä rakennetaan, kun hyvinvointivaltio pyrkii kaventamaan eriarvoisuutta ja mahdollistaa hyviä arkikohtaamisia eri ryhmien jäsenten välille päiväkodeissa, kouluissa, työelämässä, vanhainkodeissa ja asuinalueilla.
Ulkomaalaistaustaisten sosiaaliturvan ehtojen tiukentamisella voi sitä vastoin olla negatiivisia seurauksia. Tanskalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että pakolaisten sosiaalietuuksien leikkaaminen johti huonompiin oppimistuloksiin näiden perheiden lapsilla, rikollisuuteen sekä heikompaan työllisyyteen, kun lapset olivat aikuisia (Dustmann ym. 2024). Lyhytaikainen säästö johti huomattavasti suurempiin menetyksiin pidemmällä aikavälillä.
Taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää hyvinvointivaltiota ei rakenneta nakertamalla vähemmistöjen oikeuksia. Samalla pitää analysoida, kuinka hyvinvointijärjestelmä voisi palvella kaikkia: hyvinvointivaltion ja sen palveluiden tulee mukautua väestön erilaisiin ja muuntuviin tarpeisiin, ja samalla se voi olla tärkeä kotoutumista ja yhdenvertaisuutta edistävä tekijä.
Kirjoittajat
Maria Vaalavuo & Shadia Rask
Kirjan luku
Vaalavuo, M. & Rask, S. (2025). Immigration: a necessity for economic sustainability, a challenge for social sustainability? Teoksessa Vaalavuo, M. & Nelson, K. & Kuitto, K. (toim.) Social Sustainability in Ageing Welfare States. Edward Elgar Publishing. 186–206. https://doi.org/10.4337/9781035318377.00016
Tiedot kirjasta
Social Sustainability in Ageing Welfare States (eds. Vaalavuo, Nelson & Kuitto): Social Sustainability in Ageing Welfare States. Luettavissa Open access -muodossa.
