Väestön ikääntyessä omaishoidon kysyntä on lisääntynyt, mutta omaishoidon tukea on saatavilla aiempaa harvemmin. Tuoreessa tutkimuksessamme selvitimme omaishoidon yhteyttä omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen. Tutkimuksemme osoittaa, että taloudellisia haasteita oli erityisesti pienituloisilla omaishoitajilla sekä niillä, jotka olivat vähentäneet työssäkäyntiä tai päättäneet sen kokonaan.
Väestön ikääntyminen on lisännyt yhteiskunnallista keskustelua ikääntyneiden hoivan vastuista ja rahoituksesta. Suomen, kuten monien muiden nopeasti ikääntyvien maiden, hoivapalveluiden järjestelmässä pääpaino on jo pitkään ollut kotona asumisen politiikassa. Tämä väistämättä lisää omaishoidon kysyntää, ja myös nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että väestön ikääntyessä läheis- ja omaishoidon merkitys kasvaa ja että hallitus pitää sitä arvokkaana osana suomalaista hyvinvointijärjestelmää (Valtioneuvosto, 2023). Arvioiden mukaan omaishoidon määrä kasvaa Euroopassa vuosien 2000 ja 2025 välillä lähes 50 prosenttia (Cattaneo ym., 2025).
Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Tuki ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeus, vaan sen myöntäminen perustuu hyvinvointialueen harkintaan.
Suomessa noin neljä prosenttia 75 vuotta täyttäneistä hoivaa tarvitsevista kuuluu omaishoidon tuen piiriin, ja osuus on pienentynyt vuodesta 2018 lähtien, samaan aikaan kun ikääntyvä väestönosa kasvaa. Omaishoidon tukea on siis saatavilla aiempaa harvemmin samaan aikaan kun kotihoidon ja ympärivuorokautisten hoivapalvelujen myöntämiskriteerit ovat tiukentuneet. Tämän seurauksena yhä suurempi osa omaishoidosta annetaan ja saadaan ilman julkista tukea.
Työssäkäyvät omaishoitajat voivat kohdata merkittäviä taloudellisia haasteita
Tarkastelimme monimenetelmätutkimuksen lähestymistapaa hyödyntäen omaishoidon yhteyttä omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen. Erityisesti selvitimme, mitkä sosiodemografiset ja hoivatilanteeseen liittyvät tekijät olivat yhteydessä taloudellisen tilanteen heikkenemiseen, miten omaishoidon tuen saaminen oli yhteydessä omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen muiden tekijöiden huomioimisen jälkeen sekä millaisia taloudellisia vaikutuksia omaishoitajat kuvasivat omaishoidolla olevan omaan elämäänsä.
Tutkimusaineisto koostui 1 057:stä Omaishoitajaliiton keväällä 2024 omaishoitajille, tuella ja ilman, suunnattuun kyselyyn vastanneesta henkilöstä, jotka hoitivat yli 65-vuotiasta läheistään. Tutkimukseen osallistuneista noin 70 % sai omaishoidon tukea.
Tutkimuksemme osoittaa, että taloudellisia haasteita oli erityisesti pienituloisilla omaishoitajilla sekä niillä, jotka olivat vähentäneet työssäkäyntiä tai päättäneet sen kokonaan omaishoidon vuoksi. Tulosten perusteella omaishoito oli monille niin aikaa vievää sekä fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa, ettei kokoaikaisen työn jatkaminen ollut mahdollista. Työajan vähentäminen tai työelämästä poistuminen heikensi edelleen omaishoitajien taloudellista tilannetta. Ilman riittäviä tukitoimia taloudellinen kuormitus ja eriarvoisuus voivat siis lisääntyä erityisesti työikäisten omaishoitajien keskuudessa.
Vaikka omaishoidon tuki voi lieventää taloudellista kuormitusta, sen taso ei näyttänyt riittävän korvaamaan menetettyjä ansiotuloja tai ehkäisemään omaishoidon pitkäaikaisia vaikutuksia työuraan. Omaishoidon tuen riittämättömyys voi heikentää työikäisten omaishoitajien taloudellista asemaa ja kasvattaa sosioekonomisia eroja (Eskola & Karsio, 2026). Koska omaishoidon tukea saa Suomessa vain noin 50 000 omaishoitajaa (https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index), ei tuki sinällään riitä omaishoitajien taloudellisen tilanteen kohentamiseen.
Tutkimuksemme johtopäätökset tarjoavat olennaisia näkökulmia julkiseen keskusteluun omaishoidosta ja sen kasvattamisesta. Omaishoidolla on merkittäviä taloudellisia seurauksia, joiden kustannukset eivät katoa, vaikka ne usein jäävät näkymättömiksi.
Tutustu tutkimukseemme:
Ishikawa, M., Saarukka, L., & Zechner, M. (2026). Economic situation of informal caregivers for older adults in the context of changing long-term care policies: A mixed methods study. BMC Public Health. https://doi.org/10.1186/s12889-026-28179-2
Lähteet
Cattaneo, A., Vitali, A., Regazzoni, D., & Rizzi, C. (2025). The burden of informal family caregiving in Europe, 2000–2050: A microsimulation modelling study. The Lancet Regional Health – Europe, 53, Article 101295. https://doi.org/10.1016/j.lanepe.2025.101295
Eskola, J., & Karsio, O. (2026). Iäkkäiden omaishoidon tuki (5/2026). Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset.
Sotkanet (ei päiväystä) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattorisivusto. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index
Valtioneuvosto. (2023). Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma
