Kiinalaisen sananlaskun mukaan paras hetki istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten, toiseksi paras hetki on nyt. Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen pätee sama. Väestön ikääntyessä, sukupolvisopimuksen edellytysten heikentyessä ja nuorten tulevaisuudenuskon hiipuessa tarve ylisukupolviselle oikeudenmukaisuudelle kasvaa.
Ylisukupolvisella oikeudenmukaisuudella tarkoitamme sekä nykyään elävien eri ikäisten sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta että oikeudenmukaisuutta nykyisten ja vielä syntymättömien sukupolvien välillä. Oikeudenmukaisuuden vahvistaminen on keskittynyt pitkälti siihen, keiden intressit huomioidaan päätöksenteossa ja miten päätöksenteon kohteet voivat vaikuttaa.
Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on ehdotettu esimerkiksi tulevaisuusselontekoja ennakoinnin välineenä, eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan roolin vahvistamista, tulevien sukupolvien valtuutettua sekä äänestysikärajan alentamista. Ideat ovat hyviä, mutta ne jättävät huomioimatta sen, miten päätöksistä seuraavat hyödyt ja haitat yhteiskunnassa jakautuvat pitkällä aikavälillä ja miten eri sukupolvien edellytykset hyvinvointiin silloin toteutuvat.
Hallitusohjelmiin vahva ylisukupolvinen ja tulevaisuusorientoitunut näkökulma
Viime vuonna julkaistun valtioneuvoston tulevaisuusselonteon kansalaisdialogeissa esille nousi hyvinvointivaltion merkitys suomalaisen yhteiskunnan vahvuustekijänä. Luonnon tuhoamisesta jää pysyvät jäljet, joiden keskellä tulevat sukupolvet joutuvat elämään. Luonnon tavoin hyvinvointia tukevat instituutiot ovat perintöä tuleville sukupolville.
Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle olennaista on, ettemme tietoisesti vaaranna tulevien sukupolvien edellytyksiä hyvinvointiin. Tämä vaatii julkisen hallinnon vahvaa ennakointikykyä, monipuolista tietopohjaa, hyvinvoinnin laaja-alaista ymmärtämistä, kansalaiskeskustelua ja hivenen luovaa ajattelua tuntemattoman tulevaisuuden edessä.
Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen päätöksenteossa pidentää aikahorisonttia, jossa päätösten vaikutuksia arvioidaan. Lainsäädäntötyössä tämä vaatii riittävää aikaa vaikutusten arvioinnille ja asiantuntijatyössä laajojen kokonaisuuksien hahmottamista.
Nykyinen hallitusohjelmapainotteinen ja sektorilähtöinen lainsäädäntövalmistelu ei tue pitkän aikavälin tarkastelua. Yhtenä ratkaisuna voisi olla, että hallitusohjelmiin liitettäisiin vahva ylisukupolvinen ja tulevaisuusorientoitunut näkökulma.
Sukupolvivaikutusten arvionnista pohja keskustelulle
Tuleviin sukupolviin keskittynyt puhe johtaa usein ajattelemaan nuoria ja lapsia, mutta hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen koskee myös tulevaisuuden keski-ikäisiä ja vanhuksia. Tulevat sukupolvet ovat yhtä moninaisia kuin nykyisetkin. Ikä, sukupuoli, toimintakyky, etninen tausta, asuinalue ja sosioekonominen asema vaikuttavat tulevaisuudessakin hyvinvointiin. Hyvinvointivaltion eriarvoisuutta vähentäviä rakenteita tarvitaan myös jatkossa, vaikka ne voivat ottaa toisenlaisia muotoja.
Ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus vaatii sukupolvien välisen solidaarisuuden vaalimista. Suomalainen hyvinvointivaltio on onnistunut luomaan puitteet, joissa ihmistä palvellaan vauvasta vaariin. Se on mahdollistanut naisille työssäkäynnin ja pienten lasten vanhemmille vanhempainvapaat, mutta tuottanut myös yritysten tarpeisiin osaavaa työvoimaa ja ikääntyneille kohtuullisen elintason ja hoivan turvan.
Jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa järjestelmällisesti toteutettu sukupolvivaikutusten arviointi toisi näkyväksi sen, että elinkaarensa aikana meistä kaikki hyötyvät hyvinvointivaltiosta ja luonnon resursseista. Arviointi antaisi hyvän pohjan keskustella siitä, miten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus toteutuvat sukupolvien välillä. Keskustelua tarvitaan, jotta talouden nollakasvussakin osataan tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka eivät murenna hyvinvoinnin edellytyksiä, lisää eriarvoisuutta tai heikennä nuorten tulevaisuususkoa.
