Kuinka paljon kumppanimme hyvinvointi vaikuttaa omaamme? On tavallista, että samankaltaiset ihmiset muodostavat parisuhteita keskenään helpommin, ja että keski-ikäisten ja ikääntyneiden pariskuntien yhteinen historia on usein pitkä. Puolisoiden elämänkulut ja kokemukset ovat rinnakkaisia monilla elämän osa-alueilla. Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin laajaa, koko Euroopan kattavaa aineistoa ja huomattiin, että myös hyvinvoinnin kokemus on jaettu.
Tiedetään, että parisuhde yleensä lisää hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, samoin kuin muut hyvät sosiaaliset suhteet. Olemme monella tapaa riippuvaisia ympärillämme olevista ihmisistä, läheistemme kokemukset ja koettelemukset heijastuvat myös itseemme.
Elämäntyytyväisyydellä mitataan ihmisten omaa kokemusta elämästään kokonaisuutena, yksilöllisisiin arvoihin peilaten. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen painottaa elämänsä eri osa-alueita eri tavalla, mikä heijastuu ihmisten elämäntyytyväisyyteen. Tässä tutkimuksessa hyödynnetyssä Survey of Ageing, Health, and Retirement in Europe (SHARE) -aineistossa elämäntyytyväisyyttä on arvioitu yhdellä kysymyksellä, johon annetaan vastaukseksi numeraalinen arvo nollasta kymmeneen. Suomalaiset arvioivat elämäntyytyväisyytensä perinteisesti korkeammaksi kuin Euroopassa keskimäärin.
Hoivavastuu, terveysongelmat ja kulttuuriset tekijät muuttavat dynamiikkaa
Tulosten perusteella puolisoiden elämäntyytyväisyydet ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, eikä tämä yhteys muutu, vaikka huomioimme terveyteen tai sosioekonomiseen asemaan liittyviä tekijöitä. Yhteys kuitenkin heikkenee tilanteissa, joissa vain toinen puolisoista kantaa hoivavastuuta tai kun terveysongelmat koskevat vain toista. Tämä saattaa johtua parisuhdedynamiikan muuttumisesta vastavuoroisesta, intiimistä suhteesta kohti kliinisempää hoivaaja–hoidettava -suhdetta, jossa emotionaalinen etäisyys on suojaava tekijä.
Myöskään sukupuolten välillä ei ollut eroja: naisen elämäntyytyväisyys selittää yhtä lailla hänen miespuolisonsa elämäntyytyväisyyttä, kuin miehen elämäntyytyväisyys naispuolison. Yksi mielenkiintoinen ero kuitenkin löytyi. Naisen elämäntyytyväisyys selittyi vahvemmin hänen miespuolisonsa elämäntyytyväisyydellä silloin, kun naisen sosiaalinen verkosto oli suppea. Toisin sanoen, naiset, joilla on laaja sosiaalinen verkosto saattavat olla emotionaalisesti vähemmän riippuvaisia kumppanistaan. Miehen sosiaalisen verkoston koko sen sijaan ei vaikuttanut siihen, kuinka vahva vaikutus hänen puolisonsa elämäntyytyväisyydellä oli. Tutkimuksessa oli mukana ainoastaan heteropareja samaa sukupuolta olevien parien vähäisen määrän vuoksi.
Puolisoiden elämäntyytyväisyyksien välisen yhteyden voimakkuus vaihteli maittain. Yhteys oli vahvin esimerkiksi Bulgariassa, Kreikassa, Unkarissa ja Slovakiassa, kun taas Belgiassa, Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Sveitsissä yhteys oli heikompi. Heikomman yhteyden maita yhdistää ainakin osittain muita maita korkeampi elämäntyytyväisyyden taso, samoin kuin individualistisempi kulttuuri. Näitä maiden välisiä eroja olisi mielenkiintoista tutkia tulevaisuudessa tarkemmin.
Kohti sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskuntaa
Tutkimuksen tulokset ovat sosiaali- ja terveyspoliittisesti mielenkiintoisia, sillä ne vahvistavat käsitystä hyvinvoinnin jaetusta luonteesta. Tämä olisi tärkeää ottaa huomioon muun muassa erilaisia, ikääntyneille suunnattuja interventioita tai hoito-ohjelmia toteutettaessa. Jos keskitymme vain pariskunnan toiseen osapuoleen, emme välttämättä saavuta optimaalisia hyötyjä. Jos toinen puolisoista voi huonosti, on suuri riski sille, ettei toisenkaan elämäntyytyväisyys parane. Toisaalta näiden toimien kustannusvaikuttavuutta arvioitaessa voimme päätyä aliarvioimaan saavutettuja hyötyjä, jos ohitamme ulkoisvaikutukset emmekä tarkastele molempia puolisoita yhdessä.
Tutustu tutkimukseen
Auvinen, T., Uotinen, J. & Vaalavuo, M. (2025). (Un)happy Together—The Interrelated Life Satisfaction of Older Couples. Soc Indic Res. https://doi.org/10.1007/s11205-025-03699-3
