Artikkeli ”Is Nordic eldercare facing a (new) collaborative turn?” tarkastelee viiden Pohjoismaan keskeisiä hoivapoliittisia dokumentteja kymmenen vuoden ajanjaksolta uuden julkisen hallinnan (New Public Governance) näkökulmasta.
Lue koko artikkeli Wiley Online Librarysta
Tarkoituksena oli selvittää, ohjaako pohjoismainen vanhushoivapolitiikka kuntia uuden julkisen hallinnan suuntaisesti, ja miten niitä mahdollisesti motivoidaan tähän.
Tutkijat eivät pidä uutta julkista hallintaa yhtenäisenä tai uutena hallinnollisena paradigmana, mutta siinä on joitakin yhteisiä piirteitä (Greve ym. 2020; Osborne 2010; Torfing ym, 2020; Torfing & Triantafillou 2013).
Yhteistyö, osallisuus ja yhteistuottaminen yhteisöllisinä elementteinä
Aiempaan tutkimukseen perustuen tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kolmea keskeistä uuden julkisen hallinnan yhteisöllistä elementtiä (Osborne 2010; Torfing ym. 2020), joiden avulla tehtiin aineiston sisällönanalyysi.
Ensimmäinen näistä on yhteistyö eri hallinnollisten tasojen (vertikaalinen) tai sisällöllisten sektoreiden (horisontaalinen) välillä. Palveluiden integraatio, esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja kotihoidon välillä, on yksi esimerkki tästä (Goodwin 2016). Toinen uuden julkisen hallinnan elementti on asiakkaiden ja potilaiden integrointi osaksi palvelujen tuotantoa (Needham & Carr 2009; Ansell & Torfing 2021). Kolmatta voidaan kutsua yhteistuottamiseksi, yleensä julkisen toimijan ja yksityisen toimijan yhteistyössä, esimerkiksi yritysten tai järjestöjen kanssa (Ansell& Torfing 2021).
Analyysi kohdentui 20 keskeiseen lakiin ja 42 politiikkadokumenttiin 2010 luvulta alkaen. Se osoittaa, että uusi julkinen hallinta on nähtävissä pohjoismaisessa hoivapolitiikassa ja että valtiot ohjaavat toimeenpanevia toimijoita, kuntia ja alueita, toimimaan sen suuntaisesti. Motivoivina keinoina käytetään hankerahoitusta, hyvien käytäntöjen seuraamista ja tiedolla ohjaamista esimerkiksi erilaisten verkostojen avulla. Maat ottavat usein lainsäädännössä ja politiikassa oppia toisiltaan.
Vanhushoivan politiikkaohjaus uuden julkisen hallinnan mukaan
Seuraavassa listassa on aineistossa esiintyviä esimerkkejä uuden julkisen hallinnan mukaisesta vanhushoivan politiikkaohjauksesta.
- Vertikaalinen ja horisontaalinen yhteistyö ja palveluintegraatio näkyvät muun muassa asiakkaiden ja potilaiden palvelusuunnitelmina, joita kaikissa maissa tehdään. Lisäksi aineistossa mainittiin hoivapolut tai -ketjut, palveluketjut, palveluohjaus, moniammatilliset tiimit sekä arkikuntoutus (reablement), joka on levinnyt Tanskasta muihin Pohjoismaihin. Se on omassa elinpiirissä omatoimisuutta tukevaa moniammatillista kotikuntoutusta.
- Asiakkaiden ja potilaiden osallistaminen palvelutuotantoon oli politiikkadokumenteissa esillä muun muassa aktiivisen ikääntymisen, omahoidon ja asiakaslähtöisyyden termien kautta. Asiakkaiden ja potilaiden aktiivisuutta, osallisuutta ja heidän äänensä kuulemista korostetaan, ja esimerkiksi teknologiset sovellukset usein pyrkivät edistämään omahoivaa ja itsenäistä selviytymistä palveluihin tukeutumisen sijaan. Omaishoivan korostaminen on myös osallistamista, ja Suomen perhehoitolaki (263/2015) johdattaa hoivan vastuuta poispäin julkisista palveluista.
- Yhteistuottajuus on uudessa julkisessa hallinnassa erilaista kuin markkinaorientoituneessa uudessa julkisjohtamisessa (New Public Management), sillä se ei perustu markkinoiden luomiseen ja kilpailutuksiin vaan yhteistyöhön. Suomessa tämä näyttäytyy muun muassa siinä, että kun hyvinvointialueiden tehtävänä on pian järjestää palvelut, vastaavat kunnat ja järjestöt yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Tanskassa on oma ohjelmansa kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen osana palveluiden kehittämistä
Uutta tutkimustietoa vanhushoivapolitiikasta Pohjoismaissa
Tämä on yksi ensimmäisistä vanhushoivapolitiikkaa käsittelevistä aihealueen tutkimuksista, ja se osoittaa, miten uusi julkinen hallinta on esillä pohjoismaisissa hoivapolitiikan dokumenteissa. Taustalla voi olla 1990-luvulla alkanut hoivapolitiikan markkinaistaminen, jonka johdosta hoivan tuottajien kirjo laajeni ja järjestelmästä tuli aiempaa monimutkaisempi. Säästämisen ja niukkojen resurssien politiikalla on tässä myös oma osuutensa. Uudessa julkisessa hallinnassa tavoitteena on saada kaikkien toimijoiden resursseja yhteen siten, että kotona ikääntyminen mahdollistuu.
Lähteet
Ansell, C., & Torfing, J. (2021). Co-creation: The new kid on the block in public governance. Policy & Politics, 49(2), 211–230.
Goodwin, N. (2016). Understanding integrated care. International Journal of Integrated Care, 16(4), 1–4.
Greve, C., Ejersbo, N., Lægreid, P., & Rykkja, L. H. (2020). Unpacking Nordic administrative reforms: Agile and adaptive governments. International Journal of Public Administration, 43(8), 697–710.
Needham, C., & Carr, S. (2009). Co-production: An emerging evidence base for adult social care transformation. SCIE research briefing 31. Social Care Institute for Excellence.
Osborne, S. P. (2010). Introduction. The (new) public governance: A suitable case for treatment? In S. P. Osborne (Ed.), The new public governance? Emerging perspectives on the theory and practice of public governance (pp. 1–16). Routledge.
Perhehoitolaki (263/2015).
Torfing, J., Andersen, L. B., Greve, C., & Klausen, K. K. (2020). Public governance paradigms: Competing and co-existing. Edward Elgar Publishing.
Torfing, J., & Triantafillou, P. (2013). What’s in a name? Grasping new public governance as a political-administrative system. International Review of Public Administration, 18(2), 9–25.
Artikkeli
Vabø, Mia, Zechner, Minna, Stranz, Anneli, Graff, Lea & Sigurðardóttir, Sigurveig H. (2022) Is Nordic eldercare facing a (new) collaborative turn? Social Policy & Administration https://doi.org/10.1111/spol.12805
