SustAgeable-hankkeen neljännessä politiikkasuosituksessa kerrotaan, miten osaavan työvoiman muuttoa Suomeen voitaisiin edistää. Suomen houkuttelevuuden vahvistaminen keski- ja suurituloisille maahanmuuttajille vaatii kehitystyötä, jota voidaan toteuttaa kokeilujen avulla.
SustAgeblen politiikkasuosituksessa todetaan, että kilpailu osaavasta työvoimasta kasvaa samalla kun tämän ryhmän globaali liikkuminen vilkastuu. Maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia tulee tarkastella sekä julkisen talouden että maassa jo työskentelevien näkökulmasta ja globaalin sosiaalisen kestävyyden kannalta myös lähtömaiden osalta.
Keski- ja suurituloisten maahanmuutolla ei havaittu negatiivisia vaikutuksia palkkoihin
Tutkimuksen mukaan saatavuusharkintaan tehdyn poikkeuspäätöksen jälkeen maahanmuutto alalle lisääntyy huomattavasti, mutta vaikutus palkkoihin vaihtelee palkkatason mukaan. Matalapalkkaisilla aloilla työntekijöiden palkat jäivät noin 10 prosenttia jälkeen verrokeista viiden vuoden aikana, mutta tämän tulorajan yläpuolella vastaavaa vaikutusta ei havaittu. Siksi suosituksessa esitetään, että pienipalkkaisilla aloilla saatavuusharkintaa sovellettaisiin tiukemmin, kun taas keski- ja suurituloisia aloja voitaisiin avata maahanmuutolle ilman merkittäviä palkkariskejä.
Kolme tapaa lisätä osaavaa maahanmuuttoa
Politiikkasuosituksessa esitetään, että jos Suomi haluaa lisätä osaavan työvoiman maahanmuuttoa lainsäädäntöuudistuksin, on valittava toimet, jotka johtavat vaikuttaviin ja kestäviin tuloksiin. Maahanmuuttopolitiikka voidaan yksinkertaistaen jaotella rajoittavaan, neutraaliin tai houkuttelevaan tyyppiin.
Ensimmäinen askel kohti neutraalia politiikkaa olisi saatavuusharkinnan keventäminen. Tällä hetkellä se ei koske maahanmuuttajia, joiden kuukausiansiot ovat noin 3 600 euroa tai enemmän ja joilla on korkeakoulututkinto tai erityisosaamista. Tulorajan ulottaminen koskemaan laajemmin muitakin kuin erityisosaajia parempipalkkaisilla aloilla poistaisi maahanmuuton esteen ilman suuria riskejä.
Pelkkä rajoitteiden vähentäminen ei kuitenkaan vielä lisää Suomen houkuttelevuutta. Saksan mahdollisuuskortin kaltaisella mallilla EU:n ulkopuoliset työnhakijat voisivat saada tilapäisen oleskeluluvan ja päästä työmarkkinoille ilman ennakkoon sovittua työtarjousta pelkästään erityistaitojensa perusteella. Malli perustuu pisteytysjärjestelmään, jossa huomioidaan osaaminen, kielitaito, kokemus ja ikä.
Pistemalliin siirtyminen laajemmin olisi jo radikaalimpi muutos. Kanadassa, Australiassa ja Itävallassa käytössä olevissa malleissa lupa myönnetään hakijalle, jonka pisteet iän, koulutuksen, kielitaidon ja työkokemuksen perusteella ylittävät asetetun rajan. Järjestelmän etu on selkeys, mutta sen pilotointi rajoitetulle joukolle on haastavaa.
Mahdollisuuskortti kokeiluun
Politiikkasuosituksessa ehdotetaan, että Suomessa käynnistettäisiin noin kahden vuoden mittainen kokeilu mahdollisuuskorttityyppisellä mallilla kokeilulain pohjalta. Toteutus voisi perustua pisteytysjärjestelmään tai yksinkertaisempaan malliin, jossa tiettyjen alojen osaajat pääsisivät maahan rajatuksi ajaksi työtä etsimään. Asteittainen eteneminen kokeilujen kautta loisi pohjaa laajemmalle parlamentaariselle päätöksenteolle ja tukisi sekä päättäjien että kansalaisten luottamuksen rakentumista.
Tutustu politiikkasuositukseen
Kanninen, O., Karhunen, H., Kauppinen, T., Nieminen, J., Pesola, H. & Vaalavuo, M. (2026). Miten saada osaavia maahanmuuttajia Suomeen?. SustAgeable Policy Brief 04/2026. https://doi.org/10.31235/osf.io/u5gqb_v2