Tuoreessa Social Sustainability in Ageing Welfare States -kirjassa käsitellään sosiaalista kestävyyttä eri näkökulmista. Joonas Uotinen, Maria Vaalavuo ja Frank Martela kirjoittavat kirjassa, että sosiaalisen kestävyyden kannalta ikäryhmien välisiä hyvinvointieroja on tärkeä mitata ja seurata.
Elämäntyytyväisyyttä mitataan kysymällä, kuinka tyytyväisiä ihmiset itse ovat elämäänsä kokonaisuudessaan esimerkiksi asteikolla nollasta kymmeneen. Elämäntyytyväisyys mittaa hyvinvoinnin ainutlaatuista ulottuvuutta: ihmisten omaa arviota ja tuntemusta elämästään kokonaisvaltaisesti ja omien kriteeriensä mukaisesti.
Elämäntyytyväisyys sekä sen tasainen jakautuminen liittyvät myös siihen, luottavatko ihmiset vallanpitäjiin sekä yhteiskuntaan ja kykenevätkö he tulemaan toimeen keskenään. Toisin sanoen ne määrittävät sitä, onko yhteiskunta kestävällä pohjalla vai uhkaavatko sitä sisäiset ristiriidat ja epäluottamus kansanryhmien välillä.
Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta on kansalaisilleen hyvä tänään ja tulevaisuudessa
193 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiota allekirjoittivat kestävän kehityksen tavoitteet (SDGs) vuonna 2015 edistääkseen kaikkien ihmisten kestävää hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa. Kestävä kehitys koostuu taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Näistä sosiaalinen kestävyys tarkastelee kestävää hyvinvointia ihmisten hyvinvoinnin sekä sosiaalisten prosessien ja rakenteiden näkökulmasta.
Väestön ikääntyminen ja ekologisen kestävyyden rajat kyseenalaistavat Suomen kykyä tuottaa hyvinvointia kaikille kansalaisille varallisuuden kasvun kautta tulevaisuudessa. Varallisuuden kasvun kautta on tähän saakka rahoitettu hyvinvointivaltiota. Se on ollut perinteinen tapa tuottaa hyvinvointia kaikille ja varmistaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Vaikka uudet haasteet houkuttelevat supistamaan hyvinvointivaltiota, tulisi Suomen kansalaisten olla varovaisia, etteivät he heikennä Suomen sosiaalista kestävyyttä.
Mitä sosiaalinen kestävyys tarkemmin ottaen on? Sosiaalinen kestävyys tapahtuu yhteiskunnan kaikilla kolmella tasolla: 1) yksilöt, 2) yhteisöt ja 3) hallinto. Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa kaikki yksilöt ovat hyvinvoivia ja tyytyväisiä elämäänsä. Yhteisötasolla sosiaalinen kestävyys tarkoittaa ennen kaikkea ihmisten välistä yhteistyökykyä, yhteistyöverkostoja sekä luottamusta tuntemattomiin. Hallintotasolla se tarkoittaa osallistavaa, avointa ja demokraattista päätöksentekoa sekä luottamusta hallinnollisiin instituutioihin.
Ikäryhmien välisiä hyvinvointieroja on tärkeää mitata ja seurata
Ikäryhmien väliset hyvinvointierot ovat sosiaalisen kestävyyden kannalta erityisen tärkeitä Suomessa, jossa väestö ikääntyy. Hyvinvointivaltion muutokset taloudellisten paineiden vuoksi voivat vaikuttaa eri ikäryhmiin eri tavoin. Ikääntyneet ihmiset saattavat olla alttiimpia hyvinvointivaltion palveluiden muutoksille.
Ikääntyneiden elämäntyytyväisyys on esimerkiksi matalampaa Itä-Euroopan vähemmän kehittyneissä hyvinvointivaltioissa, kuten tutkimuksessamme selvisi. Toisaalta nuorten alhaisella hyvinvoinnilla voi olla pitkäaikaisia seurauksia. Tämän vuoksi hyvinvointivaltion tulisi panostaa myös nuoriin.
Hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti eri ikäryhmille heijastaa läheisesti myös sukupolvien välistä mahdollisuuksien tasa-arvoa, joka on kestävyysajattelun ytimessä. Muuttuvat valtasuhteet eri ikäryhmien välillä saattavat myös johtaa hyvinvoinnin uusiin jakoihin. Näistä syistä ikäryhmien välisiä hyvinvointieroja on tärkeää mitata ja seurata.
Elämäntyytyväisyys on sosiaalisen kestävyyden osa
Elämäntyytyväisyyttä voidaan pitää tärkeänä sosiaalisen kestävyyden indikaattorina, koska se heijastaa yhteiskuntia, joissa ihmiset kokevat elämänsä tyydyttäviksi kokonaisvaltaisesti ja heidän omien kriteeriensä mukaisesti. Korkea elämäntyytyväisyys kaikissa ikäryhmissä osoittaa, että yhteiskunta vastaa ihmisten muuttuviin tarpeisiin ja arvoihin eri elämänvaiheissa.
Elämäntyytyväisyys vaikuttaa suoraan hallinnon sosiaaliseen kestävyyteen. Elämäänsä tyytymättömät ihmiset ovat aloittaneet vallankumouksia, kuten muiden muassa Arabikevään aikana. Elämäänsä tyytyväiset ihmiset taas keskimäärin tukevat hallitusta ja hallintojärjestelmää.
Elämäntyytyväisyys on itsessään tärkeä poliittisen legitimiteetin tekijä.
Elämäntyytyväisyys vaikuttaa myös yhteiskunnan yhteisötason sosiaaliseen kestävyyteen. Elämäntyytyväisyyteen läheisesti liittyvä hyvien tunteiden kokeminen saa aikaan sosiaalista kyvykkyyttä, hyväntahtoisuutta ja halua hakeutua muiden seuraan.
Keskiarvot saattavat kuitenkin piilottaa joidenkin kansanosien pahoinvointia. Elämäntyytyväisyyden jakautumista on siis tärkeä tarkastella. Elämäntyytyväisyyden tasainen jakautuminen auttaa siinä, että politiikka nauttii legitimiteettiä laajemmin eikä synny kansanryhmiä, jotka vastustavat muuta yhteiskuntaa.
Kaikkien riittävän korkea elämäntyytyväisyys saattaa siis jopa olla sosiaalisen kestävyyden ehto.
Elämäntyytyväisyys auttaa löytämään reittejä kohti sosiaalista kestävyyttä taloudellisten haasteiden maailmassa
Sosiaalinen kestävyys on moninainen vyyhti, jossa eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa eri tavoin. Elämäntyytyväisyys on yksi näistä tärkeistä osa-alueista ja se ansaitsisi enemmän painoarvoa, kun tavoitellaan yhteiskuntien sosiaalista kestävyyttä. Tukemalla muita sosiaalisen kestävyyden osa-alueita voidaan saada aikaan hyvän kehiä, jotka vahvistavat sosiaalista kestävyyttä esimerkiksi suuremman elämäntyytyväisyyden jälkivaikutusten kautta. Näihin kuuluvat esimerkiksi henkilökohtaisten ihmissuhteiden laatu.
Elämäntyytyväisyys on siis tärkeä osa sosiaalista kestävyyttä ja sen seuraaminen eri väestöryhmissä täydentää kuvaamme sosiaalisesta kestävyydestä. Elämäntyytyväisyyden sekä sen tekijöiden parempi ymmärrys voi auttaa meitä saavuttamaan sosiaalisen kestävyyden Suomessa ikäluokkien vanhetessa ja varallisuuden kasvun hidastuessa.
Kirjan luku
Uotinen, J., Vaalavuo, M. & Martela F. (2025). Well-being and its distribution across age groups: an integral part of social sustainability in ageing welfare states. Teoksessa Vaalavuo, M. & Nelson, K. & Kuitto, K. (toim.) Social Sustainability in Ageing Welfare States. Edward Elgar Publishing. 14–35. https://doi.org/10.4337/9781035318377.00008
Tiedot kirjasta
Social Sustainability in Ageing Welfare States (eds. Vaalavuo, Nelson & Kuitto): Social Sustainability in Ageing Welfare States. Luettavissa Open access -muodossa.
