SustAgeable järjesti Tieteiden yössä tammikuussa tilaisuuden, jossa käsiteltiin alueiden eriytymistä Helsingissä. Alueiden eriytyminen eli segregaatio on voimistunut Helsingissä viimeisten vuosien aikana. Vaikka alueiden eriytyminen voidaan nähdä neutraalina kehityksenä, voi se myös johtaa tilanteeseen, jossa kaupunkilaisten todellisuudet eriytyvät toisistaan ja joillekin alueille kasautuu huono-osaisuutta.
Tekstin talolla torstaina 22. tammikuuta järjestetyssä tilaisuudessa keskustelua johti SustAgeable-konsortion johtaja, johtava tutkija Maria Vaalavuo. Keskustelijoina ovat luottamusta ja palveluja lähiöissä tutkinut väitöskirjatutkija Oskar Rönnberg sekä SustAgeable-konsortiosta segregaatiota ja muuttoliikettä tutkinut johtava tutkija Timo Kauppinen ja sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä tutkinut tutkimuspäällikkö Paula Saikkonen.
Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa luottamus on vahvaa
SustAgeable-hankkeessa on etsitty täsmällistä määritelmää sosiaaliselle kestävyydelle.
– Erilaisten tarkasteluiden jälkeen päädyimme Brundtlandin komissiota mukaillen siihen, että sosiaalinen kestävyys on oleellista kiinnittää hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseen ja hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakautumiseen, kertoi Paula Saikkonen tilaisuuden alussa.
Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta voidaan määritellä niin, että se mahdollistaa hyvinvoinnin kaikille sekä pitää huolta siitä, että tulevilla sukupolvilla on yhtäläiset edellytykset hyvinvoinnille. Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa luotetaan toisiin ihmisiin ja ainakin jossain määrin julkiseen valtaan. Se on hyvä rokotus eriytymistä vastaan.
Sosioekonominen segregaatio vahvistunut Helsingissä
Timo Kauppinen on tutkinut segregaatiota ja perehtynyt tilanteeseen myös Helsingissä.
– Segregaatiolla tarkoitetaan eri väestöryhmien erilaista sijoittumista kaupunkitilassa. Vaihtoehtoinen käsite on alueellinen eriytyminen, jolloin segregaatiokäsitteellä saatetaan viitata nimenomaan epätoivottavaan eriytymiseen, Kauppinen avasi käsitteitä omassa puheenvuorossaan.
Usein keskitytään sosioekonomiseen ja etniseen segregaatioon, mutta on mahdollista tarkastella myös esimerkiksi demografista ulottuvuutta kuten perheellisten ja perheettömien erilaista sijoittumista.
– Sosioekonominen segregaatio esimerkiksi tulotason mukaan on vahvistunut Helsingissä ja yleisemmin suomalaisissa kaupungeissa viime vuosikymmeninä. Etnisessä segregaatiossa on vaihtelevia kehityskulkuja, Helsingissä se on vahvistunut jonkin verran, Kauppinen kertoi.
Kummassakaan Helsingin segregaatio ei ole erityisen vahvaa suomalaisessa vertailussa, mutta eurooppalaisessa vertailussa Helsingin seutu sijoittuu nykyään jo melko vahvan segregaation kaupunkiseutujen joukkoon.
Kouluilla merkittävä rooli eriytyvissä kaupunkinaapurustoissa
– Alueellisen segregaation lisäksi voidaan tarkastella myös esimerkiksi työpaikkojen ja koulujen eriytymistä tai vapaa-ajan vieton paikkojen eriytymistä, tähdensi Oskar Rönnberg.
Rönnberg on väitöstutkimuksessaan tutkinut koulujen roolia eriytyvissä kaupunkinaapurustoissa. Hänen tutkimuksensa tulokset osoittavat, että koulu on asuinalueiden keskeinen instituutio, eikä asukkaiden luottamus niihin merkittävästi horju edes Suomen huono-osaisimmilla alueilla. Segregaatiota ja sen vaikutuksia kannattaisi Rönnbergin mukaan siksi torjua myös vahvistamalla koulujen asemaa naapurustojen kohtaamispaikkana.
Rönnberg kertoi tilaisuudessa myös tutkimuksesta, jossa hän oli tutkimusryhmän kanssa jalkautunut Kontulaan ja Koivukylään. Tutkimusryhmä oli alueiden asukkaista haastattelemalla selvittänyt asukkaiden näkemyksiä ja kokemuksia alueesta. Haastatteluissa selvisi, että asukkaiden luottamus yhteiskunnan instituutioita kohtaan oli vahvaa, mutta luottamus alueen muita asukkaita kohtaan hatarampaa.
Mitä päättäjät voisivat tehdä torjuakseen kielteistä eriytymiskehitystä?
Tilaisuudessa pohdittiin myös sitä, millä tavalla on mahdollista torjua kielteistä eriytymiskehitystä. Yksi merkittävä toimi on asuinalueiden rakentamisen yhteydessä suunnitella alueelle monipuolisesti omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja eli luoda alueelle jo lähtökohtaisesti niin kutsuttua sosiaalista sekoittamista. Toisaalta keskusteltiin myös tähän toimeen liittyvistä rajoituksista eriytymiskehityksen ehkäisemisessä.
Keskustelijat pohtivat yhteisten lähipalvelujen merkitystä eriytymiskehityksen ehkäisemisessä. On tärkeää, että alueen asukkaat voivat saada tarvitsemansa palvelut vaivattomasti ja läheltä. Lähipalvelut, yksityiset ja julkiset, ovat myös mahdollisuuksia kohdata toisia ihmisiä.
– Myös kaupunginvaltuustoissa olisi hyvä olla edustajia eri alueilta, sillä se lisää todennäköisyyttä siihen, että eri alueiden tarpeita kuullaan tasapuolisesti kaupungin päätöksenteossa, muistutti Saikkonen tilaisuuden lopussa.
Tutustu myös SustAgeable-hankkeen toteuttamaan kirjallisuuskatsaukseen sosiaalisesta kestävyydestä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-421-5
