Elinajanodotteen kasvun myötä kysymykset iän ja subjektiivisen hyvinvoinnin välisestä yhteydestä samoin kuin hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavista tekijöistä näyttäytyvät erityisen kiinnostavina. Tuoreessa tutkimuksessa avataan terveyden, taloudellisen tilanteen ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta subjektiiviseen hyvinvointiin 50 ikävuoden jälkeen.
Terhi Auvisen, Ismo Linnosmaan ja Mieke Rijkenin juuri julkaistu tutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, miten tärkeät voimavarat kuten terveys, taloudellinen tilanne ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat subjektiiviseen hyvinvointiimme 50 ikävuoden jälkeen.
Tutkimus toteutettiin analysoimalla laajaa, kansainvälistä Survey of Health, Ageing, and Retirement (SHARE) aineistoa vuosilta 2006–2020. Subjektiivisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, miten arvioimme omaa elämäämme. Siihen sisältyy sekä hedoninen elämäntyytyväisyys, joka on laaja mittari sille, kuinka tyytyväisiä olemme elämään kokonaisuudessaan, että eudemoninen elämänlaatu, jolla usein kuvataan henkilökohtaista kasvua, autonomiaa ja sitä, tunnemmeko elämämme mielekkääksi. Nämä kaksi hyvinvoinnin ulottuvuutta käyttäytyvät eri tavoin ikääntyessämme. Elämäntyytyväisyys pysyy yleensä korkeana jopa hyvin korkeassa iässä, mutta elämänlaatu voi alkaa heiketä 70 ikävuoden jälkeen.
Terveys ja sosiaaliset suhteet tärkeitä subjektiiviselle hyvinvoinnille
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on se, että terveys on tärkeää subjektiivisen hyvinvoinnin kannalta iästä riippumatta. Ihmiset, jotka kokevat terveytensä hyväksi, raportoivat korkeammasta elämäntyytyväisyydestä ja elämänlaadusta. Mielenkiintoista on, että iän myötä terveyden ja elämänlaadun välinen suhde vahvistuu entisestään. Tämä viittaa siihen, että fyysisen terveyden ylläpitäminen auttaa meitä säilyttämään itsemääräämisoikeutemme ja ihmisarvomme erityisesti ikääntymisen mukanaan tuomien haasteiden edessä. Mutta myös niillä, joiden terveys on heikentynyt, elämäntyytyväisyys voi säilyä korkeana, sillä kyky sopeutua monenlaisiin elämänmuutoksiin voi kasvaa iän myötä.
Sosiaaliset suhteet ovat myös erittäin tärkeitä subjektiiviselle hyvinvoinnille. Auvisen ym. tutkimus osoittaa, että läheiset ihmissuhteet – olipa kyse sitten perheestä tai ystävistä – lisäävät tyytyväisyyttä elämään. Tutkimus paljastaa kuitenkin myös joitakin sukupuolieroja siinä, miten sosiaaliset verkostot vaikuttavat hyvinvointiin. Naisilla hyvinvoinnin kokemus kasvoi sosiaalisen verkoston laajenemisen myötä, kun taas miesten hyvinvointi ei noussut enempää sosiaalisen verkoston koon kasvaessa yhtä tai kahta läheistä suuremmaksi.
Leskeksi jäämiseen ja taloudellisiin vaikeuksiin helpompi suhtautua korkeassa iässä
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että leskeksi jäämiseen sekä taloudellisiin vaikeuksiin on helpompi sopeutua korkeassa kuin keski-iässä. Tutkimustulokset voivat selittyä sillä, että iäkkäät aikuiset painottavat subjektiivista hyvinvointiaan arvioidessaan eri asioita kuin nuoremmat. On myös todennäköistä, että ikääntyneet arvioivat hyvinvoinnin kokemustaan suhteessa ikätovereihinsa.
Vaikka ikääntyvä väestö on elämäntilanteineen ja tarpeineen hyvin moninainen, tämä tutkimus osoittaa, että subjektiivisen hyvinvoinnin perustekijät – terveys, taloudellinen vakaus ja sosiaaliset suhteet – pysyvät tärkeinä keski-iästä hyvin korkeaan ikään.
Kansallisia politiikkasuosituksia laadittaessa tulee kuitenkin huomioida, että subjektiivisen hyvinvoinnin mittarin valinta vaikuttaa tuloksiin. Hedonista elämäntyytyväisyyttä arvioiva mittari mahdollistaa joustavan vertailun sellaisten yksilöiden välillä, joilla on erilaiset arvot ja pyrkimykset, sillä jokaisella on vapaus painottaa itselleen tärkeitä asioita. Auvisen ym. tutkimuksessa eudemonisena mittarina käytetty CASP-12 taas arvioi psykologisten tarpeiden täyttymystä: henkilökohtaista kasvua, autonomiaa ja merkityksellisiä elämän kokemuksia. Tästä johtuen elämäntyytyväisyys säilyy yleensä korkeana vanhuuteen (80+) asti, sillä se antaa yksilöille mahdollisuuden pohtia elämäänsä kokonaisuutena nykyisistä vaikeuksista huolimatta. Eudemoninen hyvinvointi sen sijaan alkaa laskea noin 70 vuoden iästä alkaen, koska henkilökohtaisen kasvun, autonomian ja itsensä toteuttamisen tunteen ylläpitäminen vaikeutuu iän myötä.
Lue artikkeli
Auvinen, T., Linnosmaa I. & Rijken, M. (2024). Do people’s health, financial and social resources contribute to subjective wellbeing differently at the age of fifty than later in life? Wellbeing, Space and Society, 7. https://doi.org/10.1016/j.wss.2024.100219
