Paula Saikkosen ja Ilari Ilmakunnaksen artikkelissa tarkastellaan hyvinvointipolitiikan kykyä tukea kestävyyssiirtymää. Empiirinen tapaustutkimus tarkastelee sitä, miten tavoite hiilineutraalista hyvinvointiyhteiskunnasta vuonna 2035 näkyi sosiaaliturvauudistuksessa.

Sanna Marinin hallitus asetti tavoitteeksi, että Suomi on hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Samaan aikaan kun hallitus ilmoitti hiilineutraaliustavoitteensa, se laittoi alulle myös mittavan sosiaaliturvauudistuksen, jota valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa. Voidaankin olettaa, että myös sosiaaliturvauudistusta suunniteltaessa otettaisiin huomioon kunnianhimoinen tavoite hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisestä.

Tutkimuksen aineisto koostuu hallinnollisista ja poliittisista asiakirjoista: Rinteen, sittemmin Marinin, hallituksen hallitusohjelmasta, sosiaaliturvakomitean asettamispäätöksestä sekä komitean niin kutsutuista ongelmaraporteista, jotka koskevat sosiaaliturvajärjestelmän keskeisiä ongelmakohtia. Analyysissa kuvaillaan, miten kestävyyden kysymykset kehystetään politiikanteossa. Kehystäminen ohjaa mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja, minkä vuoksi kehyksiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Aineiston analyysin mukaan Marinin hallitus (2019–2023) osoitti vahvaa poliittista tahtoa kestävyyssiirtymään. Tästä huolimatta yhtä hallituksen suurimmista uudistuksista, sosiaaliturvauudistusta, ei näytetty hyödynnettävän siirtymässä kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa.

Poliittinen tahto ei siis muuttunut toiminnaksi sosiaaliturvauudistuksen kohdalla. Tätä selittänee osaltaan se, että komiteatyön organisointi noudatti pitkälti perinteisiä hallintorakenteita ja sektoreita. Uudistustyössä nojattiin vahvasti järjestelmää ja sen ongelmia kuvaavaan tietoon, jolloin kestävyyssiirtymälle olennaiset kysymykset eivät mahtuneet agendalle. Nykyjärjestelmän ongelmia hahmotettiin vahvasti olemassa olevan lainsäädännön näkökulmasta, jolloin ohitettiin kysymys siitä, minkälainen sosiaaliturva toisi turvaa erilaisissa elämäntilanteissa ja voisi toimia muutosturvana hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirryttäessä.

Tapaustutkimus osoitti, että sosiaaliturvauudistusta voisi edistää monimuotoisempi tiedon hyödyntäminen, kuten laajamittaisten poliittisten uudistusten toteuttamista koskeva tutkimus. Tutkimus osoitti myös, että kestävyyssiirtymä onnistuu ylittämällä rajat eri hallintorarajojen välillä. Jos näin ei toimita, uudistukset seuraavat vanhoja, ekologisesti kestämättömiä polkuja. Kestävyyssiirtymät vaativat siis poikkihallinnollisia politiikkatoimia.

Lue artikkeli

Saikkonen, P. & Ilmakunnas, I. (2023). Reconciling welfare policy and sustainability transition – A case study of the Finnish welfare state. Environmental Policy and Governance, 1–12. https://doi.org/10.1002/eet.2055

Artikkelin kirjoittajat Paula Saikkonen ja Ilari Ilmakunnas työskentelevät SustAgeable-hankkeen Hyvinvoinnin jakautuminen -työpaketissa, joka tukee koko tutkimushanketta yhteisen teoreettisen viitekehyksen käytössä.